Aamupalan jälkeen mies kiiruhti jälleen kerran hotellin vastaanottoon kysymään huoneesta iltapäivälle.
Yllätykseksemme sellainen oli järjestynyt
-hotellin perimmäisestä nurkasta, lievästi tupakalta tuoksahtavassa huoneessa.
Viis siitä, elämämme helpottui kerta heitolla, kun ei tarvinnut olla täysin huoneetta klo 12 alkaen.
Vielä viimeinen uintipäivä ennen kotiinpaluuta ja viimeinen Almyran vesijumppa.
Kymmenen aikaan illalla lähti kuljetuksemme kohti Heraklionin lentokenttää.
Pieni yksityiskohta paluumatkaltamme:
Kun bussimme saapui lentokentälle, Apollon opas selitti tohkeissaan, että Heraklsionin kenttä on kovin vilkas, joten meidän pitäisi jäädä jonoon bussin viereen kaikkien muiden suomalaisten kanssa ja Apollo johdattaisi meidät sitten oikealle tiskille.
Totesin miehelleni, että jos osaamme ihan itse liikkua esim. Shanghain, Honkongin, Heathrow:n ja New Yorkin kentillä, voisimme uskaltautua uhmaamaan kohtaloa ja jättää jonon sikseen ja siirtä aivan itse tiskille...
Kentällä oli yksi rivi tiskejä, ei tainnut olla edes 20 tiskiä.
Näistä yhdessä komeili hienosti Finnairin logo.
Päättelimme kuin Nicke Knackerton konsanaan, että sen täytyy olla meidän tiskimme.
Ja saimme kuin saimmekin, aivan ilman Apolloa, baggage dropin tehtyä 😂
Kone lähti harmiksemme taas tunnin myöhässä n. klo 02:15.
Saimme jonkin verran nukuttua, mutta kuinka ihana oli lentokoneyön jälkeen
napata tyyny ja peitto kainaloon ja kömpiä riippukeinuun nukkumaan vielä aamupäiväunet.
Matkamme oli oikein onnistunut: riittävästi lepoa ja uimista sekä tasapainottamassa aktiviteetteja sopiva annos.
Hyvää ruokaa, lämpöä aurinkoa ja ystävällisiä ihmisiä.
Kyllä Kreetaa voi lämpimästä suositella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti