Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alpit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alpit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

RoadTrip 2017, Päivä 6: Reunion ja Itävalta - Verona

Itävallan Alpeilla päivä valkeni eilisen kaltaisena: kylmänä ja pilvisenä. Jopa räntää satoi hiukan. Olimme yhteydessä jo aamuyöllä korjatulla autollaan Berliinistä lähteneisiin ystäviimme ja päätimme muuttaa lennosta suunnitelmaa. Kylmän Alppimaiseman sijaan päätettiin tavata Romeon ja Julian näyttämöllä Veronassa.



Lähdimme ajamaan Alppitietä alas heti aamupalan jälkeen. Tällä kertaa sumu ei onneksi ollut niin kova kuin eilen ylös noustessa, joten saimme nauttia aivan huikaisevista maisemista...


...ja mitä alemmas pääsimme sitä korkeammaksi lämpötila nousi.

Pysähdyimme Grossglocknerin juurella sijaitsevaan Heiligenblutiin ihailemaan ja kuvailemaan hetkeksi maisemia.



Toinen pysähdys tehtiin pian Heiligenblutin jälkeen Jungfernsprungin vesiputoukselle.
Nousimme pienen matkan metsäpolkua, jotta pääsimme lähemmäs kuohuja.


Metsä olisi voinut olla yhtä hyvin Suomessa, mutta putous oli kyllä hieno.




Ajelimme Alppien upeissa maisemissa ja taas aivan huomaamatta vaihdoimme maata: Italiaan saapumisen saattoi huomata tiekyltteihin ja opasteisiin ilmestyneistä italiankielisistä nimistä.



Verona päätyi kohteeksemme sen vuoksi, että se osui puoliväliin matkalla Itävallasta Cinque Terreen. Saavuimme iltapäivällä hotelliimme.

Hotellin sivurakennus

Olimme varanneet lennosta aamulla viimeiset huoneet hotelli Residence Ca Di Caprista. Kyseinen hotelli oli saanut erinomaiset arvostelut Tripadvisorissa. Lisäksi plussana hotellissa oli uima-allas.

Uima-allas, jossa iloinen uudelleen kohtaaminen ystäviemme kanssa tapahtui.


Lähestyessämme hotellia aloin epäröidä, sillä alue oli lähes teollisuusalueenomaista. Miten täältä voisi löytyä mitään miellyttävää yöpaikkaa...

Kun pääsimme perille, olikin vastassa aivan ihastuttava, vanhasta maatilasta täysin kunnostettu hotelli, jonka jokainen huone on uniikki. 

Huoneistomme aikuisten makuuhuone.
Pienin halusi nukkua kanssamme prinsessavuoteessa.

Joka puolella tuoksui hyvältä ja vaikka omaan makuuni sisustus on varsin runsas, oli se harkittua ja siistiä.




Meidät vastaanotti hotellin isäntä ja täytyy sanoa, että vastaanotto oli poikkeuksellisen ystävällinen ja huomaavainen.



Kävimme pikaisesti vaihtamassa uima-asut ja niin pääsimme huuhtomaan alppien pölyt oliivipuiden reunustamaan uima-altaaseen. Pian saapui myös ystäväperheemme ja yhteinen matka saattoi jatkua.

Pikaisen kaunistautumistauon jälkeen tilasimme taksit ja suuntasimme Veronan keskustaan.
(hei, ei kukaan jaksa enää ajaa ja kaikille ajoikäisille sitä paitsi maistuisi Amarone)

Rakastan italialaisia pikkukujia


Ihastelimme Piazza Bran tunnelmaa ja sen reunalla komeilevaa Arena di Veronaa, jonne halajavan pitää ostaa Oopperaliput vähintään puoli vuotta etukäteen.




Arena di Verona

Piazza Bran reunoilla on lukuisia ravintoloita. Pääosin mutkattomia pizza- ja pastapaikkoja.



Ystäviemme uudelleen tapaamisen kunniaksi halusimme kuitenkin syödä hyvin. Niinpä päätimme illastaa La Grigliassa, joka on vain kivenheiton päässä Piazzasta. Itse asiassa se on niin lähellä, että Arena di Verona paitsi näkyy osin ravintolaan se myös aika ajoin kuuluu ravintolaan.




Ruokamme oli erinomaista. Pihvit juuri oikeanlaisia, mehukkaita ja pehmeitä.



Ja ennen kaikkea palvelu oli ensiluokkaista ja osaavaa. Taisi olla matkamme ehdottomasti paras illallinen ja ehdottomasti paras viini. Otimme tarjoilijan meille suositteleman Amaronen, Veronassa kun ollaan, ja sen ihanan tumma ja täyteläinen maku huumasi meidät täysin.



Illallisen jälkeen kävelimme vielä hetken kaupungilla.


Arena di Verona iltavalaistuksessa


Kävimme mm. "Julian parveketta" katsomassa. Ihan todellisuudessahan parvekkeella ei ole mitään tekemistä Shakespearen Julian ja Romeon kanssa, vaan on vaan keksitty, että kyseessä on Julian parveke. Silti se vetää matkailijoita puoleensa -niin myös meitä. Harmiksemme portit olivat jo kiinni, mutta näimme kuitenkin parvekkeelle.



Iltakävelyn jälkeen nappasimme taas taksit ja palasimme hotelliin nukkumaan.


tiistai 25. heinäkuuta 2017

RoadTrip 2017, Päivä 5: Hyviä uutisia ja Dachau - Zell am See - Alpit

Aamulla herätin vahingossa lapset tuntia aikaisemmin kuin oli tarkoitus, koska epähuomiossa katsoin tietokoneen kelloa. SInänsä ihan hyvä, että päästiin ajoissa liikkeelle, joskin teinin ja esiteinin taholta kohdistui minuun kiukkuisia mulkaisuja ja sanallista tyytymättömyyden osoitusta.

Aamiainen oli melko pelkistetty ja olisin kaivannut menuhun jotain muutakin vihreää kuin kurkkua. Tähän on kuitenkin totuttava, sillä näillä seuduin aamiaiset eivät oikein ole tällaisen pupunruuan purijan mieleen.

Aamiaisen jälkeen kipusimme katsomaan Bergkirchenin eli kirkon, jonka mukaan kylä on saanut nimensä ja joka tosiaan sattui sijaitsemaan suoraan majapaikkamme takana. 




Kirkon edessä oli pieni hautausmaa. Haudanlepoon oli haudattu ihmisiä niin toisen maailmansodan uhreina kuin aivan viime päivinäkin. 




Sisältä kirkko oli koristeellinen.



Kirkkokäynnin jälkeen kirjauduimme ulos hotellista ja suuntasimme Dachaun keskitysleirille. 



En ollut itse käynyt aikaisemmin yhdelläkään keskitysleirillä ja toisaalta myös halusin tuoda isot lapset tutustumaan siihen, mihin ihmismieli on kykenevä. 



Itse keskitysleiriin tutustuminen ei maksa mitään, mutta auton parkkeerauksesta veloitetaan 3 €. Me myös vuokrasimme pienintä lukuun ottamatta kaikille englanninkieliset audio-tourit, mikä osoittautuikin erinomaiseksi tavaksi saada kierroksesta kaikki irti. Opasääni puhui erinomaisella englanninkielellä selkeästi ja mielenkiintoisesti. Joka kohdalla oli saatavissa perusesittely sekä halutessa syvemmät tarinat kustakin kohteesta. Lisäksi audiokierroksella saattoi kuunnella leiriltä selviytyneiden kertomuksia. En usko, että tämän lähemmäs tunnelmaa voi päästä: seisoa vankityrmässä ja kuunnella paikalla oikeasti olleen kertomusta julmuuksista.

Vangit kuvattiin yhtenä massana ylhäältä päin, jotta vaikutelma vähempiarvoisista korostuisi.


Mahdotonta on kuitenkaan kuvitella sitä, miltä vangeista tuntui elää täysin alimitoitetuissa tiloissa, jatkuvan kuoleman ja kidutuksen pelon alla, seistä joka aamu paikallaan tunnin säässä kuin säässä liikkumatta, kärsiä nälästä, sairauksista ja työn aiheuttamasta uupumuksesta, nähdä kun ihmisiä ympärillä tapetaan...

Parakit oli sullottu tupaten täyteen vankeja. Dachaussa niitä oli monta riviä, mutta vain kaksi on entisöity.
Muista on jäljellä enää kivijalat muistuttamassa valtavasta vankien määrästä.

Sängyt muistuttivat lähinnä kolmikerroksisia varastohyllyjä.

Audiokierros maksoi aikuisilta 3.50 € ja lapsilta 2.50 €. Niitä ei luovuteta kuitenkaan alle 12-vuotiaille. Kierros on tarjolla useilla kielillä, ei kuitenkaan Suomeksi. 

Keskitysleirin vankila

Vankityrmien seinille oli heijastettu vankien kokemuksia.



Lisäksi yli 14-vuotiaiden on mahdollista osallistua opastetuille kierroksille, joita järjestetään päivittäin muutamia. Tämä on mielestäni kohde, jonne jokaisen pitäisi kerran tulla, jotta "emme koskaan unohda".

Kaasukammioon tuomitut saattoivat luulla olevansa matkalla suihkuhuoneeseen.

Ei ole varmaa, käytettiinkö Dachaun kaasukammiota koskaan.

Kaasukammion jälkeen oli kuolleiden huone, jonne vainajat kasattiin osottamaan kreamatoriota.

Kreamatorio


Dachausta lähdimme ajamaan kohti Itävaltaa ja Zell am Seeta. Matkalla maisemat alkoivat muuttua vuoristoisemmiksi.





Matkalla saimme kuulla hyviä uutisia: ystäväperheen auto oli korjattu ja he pääsisivät jatkamaan matkaa ja itse asiassa pääsisivätkin yhdeksi yöksi Itävallan hotelliimme!! Hienoja uutisia. Matka kohti Itävallan rajaa sujuikin paljon iloisemmissa tunnelmissa.

Varsinainen rajanylitys tapahtuu varsin huomaamattomasti ilman minkäänlaisia muodollisuuksia. Itse asiassa, jos tarkkaavaisuus herpaantuu, saattaa rajanylitys jäädä huomaamatta. Tosin pian alkaa maisemaan ilmaantua perinteisiä Itävaltalaisia Alppikyliä.

Zell am See
Reitti Zell am Seehen on helppo ja matkalla voi pysähtyä ihastelemaan maisemia tai nauttimaan lukuisten ravintoloiden ja kahviloiden tarjonnasta. Me kuitenkin söimme lounaan Zee-järven rannalla itse Zell am Seessa.





Zell am See on kaunis järven ympärille rakentunut kylä, jota reunustavat Alppien lumihuippuiset vuorijonot. Kylä on kauttaaltaan matalaa rakennusta ja siten hyvin tyypillinen paikallinen kylä.

Zell am See ei kuitenkaan ollut päätepisteemme. Vaan Itävallan korkeimman huipun, Grossglocknerin, mukaan nimetyn vuoristoaueen ja Alppitien varrella oleva hotelli Berggasthaus Wallackhaus.



Hotelli sijaitsee kauneimmaksikin tituleeratun alppitien varrella 2304 m korkeudessa.






Matka ylös Alppitietä on minunlaiselleni korkeanpaikankammoiselle henkinen haaste, vaikka tiet ovatkin oikein hyväkuntoisia. Jyrkkien vuorenrinteiden lomassa puikkelehtiva serpentiinitie saa sydänparan takomaan reippaasti normaalitahtia tiuhempaan. Maisemat ovat kuitenkin aivan upeat.



Itse alppitielle täytyy mennä tietullin läpi ja maksu on reilu 35 €/auto, moottoripyörällä hiukan edullisempaa. Meidän tapauksessamme Gasthaus toimitti voucherin tietullille, joten meiltä maksua ei peritty. Ilmeisesti lyhytaikainen visiitti on maksuton, ainakin saamamme esitteen mukaan?

Alppitie myös suljetaan yöksi ja aukioloajat vaihtuvat kuukauden mukaan. Niinpä, mikäli on tulossa vuorelle yöksi on aikataulu selvitettävä, jottei myöhästy.

Alkumatka noustiin vielä auringonpaisteessa, mutta kesken nousun tuli kova sadekuuro ja sumu. Lämpötila tippui varsin jäätäväksi +3 asteeseen. Räntääkin matkalla tuli. Hiukan jännitti, kuinka helposti tiet menevät kuuraan tai jäisiksi... kesärenkaat ja jäinen alppitie...huh.



Onneksi jäätä ei ollut, joskin lunta näimme kyllä. Pääsimme turvallisesti majataloomme ja pääsimme kirjautumaan sisään. Majatalon puolella vuorta ei onneksi enää satanut vaan aurinkokin pilkahteli ja niinpä teimme pienen kävelyn kylmässä viimassa. Onneksi myös huoneemme ikkunasta on upeat, valokuvaukselliset maisemat.



Näkymä huoneemme ikkunasta


Huomenna toivomme, että sää suosisi edes pientä patikkaretkeä.