Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veneellä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veneellä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Venepäivä

Tänään vietimme päivän vesillä.
Muutama päivä sitten mies otti What's Appilla yhteyttä Tripadvisorin perusteella
Dubrovnik Boat Trips :n manageriin Pavo Pulitikaan.
Emme ehtineet kuin asettua pitkällemme aurinkolaverille,
kun ensimmäinen vastaus jo singahti eetteristä.



DBT:llä on eri kokoisia veneitä, joista voi valita omiin tarpeisiin ja ryhmälle sopivan.
Me valitsimme 7.5 metrisen veneen, 
jonka aurinkokannelle mahtuisimme koko perhe nauttimaan auringosta.



Olimme toivoneet, ettemme kulkisi peräkanaa turistiveneiden kanssa ja Pavo ehdotti, että lähtisimme vähän aikaisemmin eli 8:30.



Koska matka lähti Dubrovnikin kupeesta, oli meidän ajettava ensin sinne,
mikä puolestaan tarkoitti aikaista aamua,
mikä otti koville erityisesti perheen teineille.



Treffit olimme sopineet Mocosican kylään, jonne meidän olisi kuulemma paras jättää auto.
Mocosicassa meitä oli vastassa kipparimme Henry -entinen kilpauimari.



Meillä oli tarkoitus kierrellä läheisiä Elafiti-saaria ja käydä hiukan snorklaamassa.



Pysähdyimme ensin Kolocepin saarelle, jossa on n. 200 vakituista asukasta.
Saarella on hotelli, joka tuhoutui Jugoslavian sodassa, 
mutta joka on sittemmin korjattu uuteen uskoon.



Saarella on pieni taverna, jossa voi vaikka nauttia kylmiä juomia.
Tänne ei kuulu kaupungin melut, koska saarella ei ole autoja.



Asukkaita varten saarella on koulu neljänteen luokkaan asti.
Sen jälkeen lapset kulkevat yhteysaluksella mantereelle.



Saarella on myös pieni klinikka.





Heti satamasta nousee portaat ylös, joita pitkin pääsee yläosiin johtavalle kävelypolulle.







Ylhäältä on kauniit näkymät alas kristallin kirkkaaseen Adrianmereen.




Vedet ovat täällä todella hämmästyttävän kirkkaita ja turkooseja.



Kävelyn jälkeen ajoimme veneellä pieneen luolaan katsomaan punaisia meritähtiä.
Ajo luolaan vaatii jo kohtuullista veneen hallintaa, sillä virheliikkeisiin ei ole tilaa.





Luolasta jatkoimme pieneen poukamaan, jonne oli meidän lisäksemme asettunut muitakin aikaisia veneilijöitä. Täällä pääsimme snorklaamaan luolaan.




Suolavesi kelluttaa kyllä tosi hyvin, joten näissä vesissä jaksaa uida huomattavasti enemmän 
kuin vaikkapa Suomen järvissä.
Pienin toki snorklaa pelastusliiveillä ja minä sain turvakseni lötköpötkön.
Mahdoin olla näky lötköpötköineni!
Muulle sakille otettiin yhteinen pelastusliivi, joka toimi lepuutuskellukkeena.



Luolan suuaukko oli pieni, mutta sen jälkeen avautui isompi luola.
Luola ei ollut pimeä, koska suuakosta pääsi riittävästi valoa.
Pienintä vähän jännitti, mutta hienosti hänkin tuli äidin kanssa käsikynkässä luolaan.
Tällä alueella vesi on aika syvää ja tuntui aluksi vähän viileältäkin.
Kaloja näkee myös vähemmän.



Tältä poukamalta jatkoimmekin toiseen snorklauspaikkaan,
jossa vesi on matalampaa ja kalojakin on enemmän.
Myös täällä oli luola, jonne pääsi snorklaamaan.
Luolassa vedenalaiset kivet olivat vaalenpunaisen ja lilan sävyisiä.



Seuraavaksi ajelimme Lopudin saarelle.
Vene jätti meidät ensin lähelle hiekkarantaa, joita Kroatiassa ei kovin montaa ole.
Hyppäsimme veneestä ja pienen uintipyrähdyksen jälkeen olimme matalalla rannalla.
Minulla ja pienimmällä taas turvanamme lötköpötkö.



Rannalla voi halutessaan vuokrata aurinkotuolin, mutta me keskityimme etsimään simpukoita
... ja lasia ja muuta merentuomaa pikkuroskaa, jota myös eräs paikallinen rouva keräsi rannalta.
Kysyimme, saammeko laittaa löytämämme roskat hänen keräilyastioihinsa 
ja hän kovasti kiitteli avusta.
Meillä taisi keskimmäisen kanssa iskeä ns. mustikkaefekti: on tosi vaikea lopettaa keräämistä, 
kun vielä näkee uusia mustikoita ...tai tässä tapauksessa aaltojen tuomia lasinpalasia.

Pakko oli kuitenkin lopettaa keräily ja hypätä lötköpötkön kanssa takaisin aaltoihin.

Yritimme tihrustaa rannalta käsin kaikkien veneiden joukosta omaamme...
Onneksi uimme oikean venen kylkeen, 
olisi ollut kurja pelkän lötköpötkön kanssa uida veneiden seassa etsimässä oikeaa menopeliä...







Hurautimme veneellä Lopudin toiselle puolelle, jossa myös "pääsatama" sijaitsee.

Saarella on n. 300 vakituista asukasta...
...ja 30 kirkkoa!!




Saarella on muutama hotelli ja 
varmasti turistiveneillä elantonsa tienaavia ravintoloita ja pikkuliikeitä.







Henry oli varannut meille pöydän aivan  rantapromenadin toisesta päästä Konoba Dubrovnikista.
Periaatteessa kyseessä on kalaravintola, mutta myös lihaa on valikoimassa.




Söimme herkullisen lounaan kaunista merimaisemaa ihaillen.





Lounaan jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä kasvitieteellisessä puutarhassa, 
joka ei kyllä ollut kummoinen ja teimme pari pikkuostosta rantapromenadin kaupoissa.




Iltapäiväksi huristelimme takaisin lähtösatamaan.



Satamassa automme olikin ympäröity uimaleluin, pyyhkein ja rantatossuin, kun paikalliset lapset nauttivat hellepäivästä satama-altaassa.
Autommekin oli saanut suolakuorrutuksen päälleen lasten vesileikeistä.
Keräilimme lasten vesilelut pois renkaiden edestä ja lähdimme kohti Slanoa.
Loppupäivä lepäiltiin altaalla.

Illallinen syötiin viereisessä pitseriassa, koska ravintolan pukukoodi vaati miehiltä ja myös siis 15-vuotiaalta (!!) pitkiä housuja.
Pakko todeta, että sekä miehellä että pojalla oli umpikengät, kauluspaidat ja siistit prässishortsit.
Päätimme, että jos tällainen pukeutuminen ei ole sopivaa tässä rantahotellissa,
voimme aivan hyvin syödä muuallakin.
Niinpä hilpaisimme kadun yli vastapäiseen pitseriaan, 
joka olikin täyttynyt shortsiasuisista turisteista... ja jonne myös me luopiot olimme tervetulleita.


tiistai 25. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Meripäivä pitkin Montenegron rannikkoa

Maanantaille olimme varanneet veneen kuskeineen.
Varauksen teimme rantakadulla olevasta retkiä myyvästä liikkeestä.
En muista paikan nimeä, mutta se sijaitsee Nika Andusan päässä rantakadulla.
Siinä on kolme matkatoimistoa, tämä on niistä keskimmäinen ja paikkaa pitää Vladimir Panin.



Halusimme nimenomaan retken vain perheellemme, 
sillä pääsääntöisesti emme halua lomaillessa mennä ryhmien mukana.



Menopelejä olisi ollut kaikissa hintaluokissa aina upeisiin jahteihin ja purjeveneisiin asti.



Meidän tarpeisiimme riitti pieni vene ja suurten suositusten saattelemana valitsimme veneen, jota ohjastaisi Stevan. Häneltä saa matkan varmasti varattua suoraankin (WhatsApp +382 69 285 013).



Edellisenä päivänä Stevan viestitteli kanssamme ja kysyi toiveitamme.
Ja tänään aamulla tapasimme hänet satamassa. 
Mukana oli myös apukippari, 9 vuotias veljenpoika Ivo.



Ajelemme ensin Petrovacin edustalla olevan kahden saaren , Katicin ja Sveta Nedeljan, luokse.
Toisen saaren ympärillä lentelee joukko pääskysiä ja toisen ovat vallanneet lokit.
Stevan kertoo, että erottelu on tiukka, eivätkä linnut poikkea väärälle saarelle.


Toisen saaren huipulla on pieni kirkko, jonne voi halutessaan kavuta ihailemaan maisemia.




Pidämme snorklaustauon täällä.




Vesi on uskomattoman kirkas ja näemme joitain yksittäisiä kaloja.
Mies bongaa mustekalan, joita tähän tullaan kuulemma pyydystämään grilliin laitettavaksi.



Uintitauon jälkeen jatkamme rannikkoa pitkin etelää kohti.
Seuraava pysähdys on aivan vuoren jyrkänteen vierellä.



Vesi on kovertanut seinämiin tunneleita, joihin pääsemme uimaan.



Ihmettelemme, kun muita veneitä ei näy.
Paikka on kuulemma Stevanin "oma", jonne kaikki eivät karikkojen takia uskalla tulla.
Monet venekuskit kuulemma tulevat tänne vain kesäksi töihin, jolloin ajotaidot eivät ole niin hyvät.
Stevanille tämä on kotipaikka, joten nämä vedet hän tuntee kuin omat taskunsa.



Luolilta suuntaamme kohti yksityistä rantaa, jonne pääsee ainoastaan veneellä.
Siellä meillä on tarkoitus lounastaa.
Rannalle ei ole tulossa ketään muuta ja pariskunta tulee grillaamaan meribassia vain meitä varten.




Kallion suojaisessa kolossa on keittiö, josta alkaa pikkuhiljaa nousta houkuttelevia tuoksuja.
Vietämme rauhallista keskipäivää uiden, aaltoja kuunnellen ja rentoutuen.




Seuraamme kokkimme Brancon taitavaa kalojen käsittelyä.




Pian kivipöydälle katetaan tuoretta grillatua kalaa ja paikallista perunasalaattia.
Meillä kaikilla on nälkä ja syömme hyvällä ruokahalulla.



Lounaan jälkeen käännämme kurssin kohti pohjoista.
Emme kuitenkaan vielä aja Petrovaciin vaan ohitamme sen ja ajamme Sveti Stefaniin asti.



Matkalla näemme toinen toistaan hulppeampia huviloita.
Ne ovat kaikki rikkaiden venäläisten omistamia.



Yksi poikkeus kuulemma on, Montenegron kovimman rikollisen linna nököttää jyrkänteellä.



Venäläinen raha on kelvannut investointien myötä Montenegrossa ja siitä maksetaan hintaa mm. kauneimpien paikkojen menetyksenä venäläisten hallintaan.
Käymme muutenkin mielenkiintoista keskustelua Jugoslavian alueen maiden historiasta ja nykyisestä poliittisesta tilanteesta.



Lisäksi jotain projekteja ei ole saatu päätkseen ja tämäkin upealla paikalla seissyt hotellinalku on seissyt siinä samanlaisena jo 15 vuotta.



Saavumme Sveti Stefanin edustalle. Kyseessä on kylä, jonka edustalla on saman niminen saari.
Uimme saaren edustalla ja sen lähemmäs meillä ei ole asiaa.
Paikka on tarkoitettu muutamalle paikalliselle ja muutoin rikkaille.
Saarella on aikaa viettäneet mm. Robert de Niro ja Elizabeth Taylor.


 



Uinnin jälkeen suuntaamme takaisin kohti Petrovacia.
Nautimme laineiden keinutuksesta ja osa meistä taitaa nukahtaa...

Saavuttuamme satamaan kiitämme vuolaasti kippareitamme. Päivä on ollut mukava.

Hotellilla lekottelemme vielä hetken altaalla ennen kuin siirrymme suihkun kautta illalliselle.




Syömme tuhdit annokset Paradiso -ravintolassa,
jossa ystävällinen tarjoilijamme osaa muutamia sanoja suomea.



Tilaamme taas paikallista viiniä, joka onkin ihan hyvää.



Illallisen jälkeen kävelemme vielä rantapromenadin päähän katsomaan vanhaa linnoitusta,
josta voimme ihailla sekä Petrovacin iltavaloja että kaunista auringonlaskua.






Nappaamme vielä jälkkärijäätelöt katukojusta ja palaamme hotelliin nukkumaan.