Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sveti Stefan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sveti Stefan. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Romeon uusi tuleminen ja Sveti Stefanin kylä

Meillä oli suuria retkisuunnitelmia tälle päivälle:
kävely rantaa pitkin pohjoista kohden toiselle pienelle rannalle.
Kävelyreitti kulkee vuorenrinnettä mukaillen, välillä tunnelliin sukeltaen hienoissa maisemissa.



Olimme kuitenkin saamassa meidät kuin nallit kalliolle jättäneen Romeon tilalle, 
uudemman ja ehomman punaisen Romeon.

Meillä kaikilla on epäilyksemme italialaisesta insinöörityöstä ja jatkossa tuskin haluamme upgradea saksalaisesta laatutyöstä italialaiseeen...
Nyt olimme kuitenkin iloisia, että uusi auto oli tulossa.
Auto saapuisi kuitenkin keskellä päivää, 
joten päätimme jättää tuon rantareissun väliin ja pysytellä lähimaisemissa.
Meillä olisi ollut vaihtoehtona myös mennä taksilla 
Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan hakemaan autoa,
mutta se ei ollut mieluinen vaihtoehto.

Skadar-järvelle ja ympäristöön retkeillessämme ohitimme myös Podgorican 
eli Montenegron pääkaupungin.
Se on todella erikoinen: vähän kuin isolle aukealle rakennettu Variston kauppakeskittymä, mutta kaikki on paljon harvempaan rakennettu kuin Varistossa ja kaupunki on jotenkin aavemainen.
Eli ei missään nimessä kannata lähteä sinne.

Iltapäivällä hotellille kurvasi hinausauto punainen menopelimme kyydissään.
Se oli tuotu meille Dubrovnikista asti.



Iltapäivällä lähdimme tutustumaan Sveti Stefanin kylään 
(ei siihen saareen, koska edelleenkään meillä ei ole pääsyä sinne).



Kylä on rakentunut vuorenrinteelle ja serpentiinitiet mutkittelevat alas hiekkarannalle.



Kivitalot ja kauniit istutukset reunustavat teitä ja siellä täällä on mukavia ravintoloita ja kahviloita.



Täällä on myös hotelleja, mutta ne lienevät ehkä enemmän aikuiseen makuun sopivia.




Syömme illallisen ravintola Dragossa, jonka terassilta on huikeat näkymät merelle, Budvaan 
ja Sveti Stefanin saarelle.



Me olemme vähän kuuden jälkeen liikkeellä 
ja saammekin varsin hyvän näköalapaikan ilman varausta.




Parhaat paikat kannattaa kuitenkin bookata etukäteen, kuten moni näyttää tehneen.
Myöhemmin illalla ravintola on aivan täynnä sisäpöytiä myöten.



Palvelu on erinomaista.




Ruoka maistuvaa, joten paikkaa voi lämpimästi suositella.





Illalla elämä on keskittynyt enemmän rinteen yläosiin ja kun kävelemme rannalta pimeässä ylös,
on hyvin hiljaista.







Reittimme mutkittelee asuinalueen läpi ja välillä noustaan jyrkkiä portaita ylös, joten tämä käy hyvin iltajumpasta.


Viimeiset kuvat vielä Sveti Stefanin saaresta ja Budvasta iltavalaistuksessa
ja alkaa olla aika siirtyä hotelliin yöpuulle.


tiistai 25. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Meripäivä pitkin Montenegron rannikkoa

Maanantaille olimme varanneet veneen kuskeineen.
Varauksen teimme rantakadulla olevasta retkiä myyvästä liikkeestä.
En muista paikan nimeä, mutta se sijaitsee Nika Andusan päässä rantakadulla.
Siinä on kolme matkatoimistoa, tämä on niistä keskimmäinen ja paikkaa pitää Vladimir Panin.



Halusimme nimenomaan retken vain perheellemme, 
sillä pääsääntöisesti emme halua lomaillessa mennä ryhmien mukana.



Menopelejä olisi ollut kaikissa hintaluokissa aina upeisiin jahteihin ja purjeveneisiin asti.



Meidän tarpeisiimme riitti pieni vene ja suurten suositusten saattelemana valitsimme veneen, jota ohjastaisi Stevan. Häneltä saa matkan varmasti varattua suoraankin (WhatsApp +382 69 285 013).



Edellisenä päivänä Stevan viestitteli kanssamme ja kysyi toiveitamme.
Ja tänään aamulla tapasimme hänet satamassa. 
Mukana oli myös apukippari, 9 vuotias veljenpoika Ivo.



Ajelemme ensin Petrovacin edustalla olevan kahden saaren , Katicin ja Sveta Nedeljan, luokse.
Toisen saaren ympärillä lentelee joukko pääskysiä ja toisen ovat vallanneet lokit.
Stevan kertoo, että erottelu on tiukka, eivätkä linnut poikkea väärälle saarelle.


Toisen saaren huipulla on pieni kirkko, jonne voi halutessaan kavuta ihailemaan maisemia.




Pidämme snorklaustauon täällä.




Vesi on uskomattoman kirkas ja näemme joitain yksittäisiä kaloja.
Mies bongaa mustekalan, joita tähän tullaan kuulemma pyydystämään grilliin laitettavaksi.



Uintitauon jälkeen jatkamme rannikkoa pitkin etelää kohti.
Seuraava pysähdys on aivan vuoren jyrkänteen vierellä.



Vesi on kovertanut seinämiin tunneleita, joihin pääsemme uimaan.



Ihmettelemme, kun muita veneitä ei näy.
Paikka on kuulemma Stevanin "oma", jonne kaikki eivät karikkojen takia uskalla tulla.
Monet venekuskit kuulemma tulevat tänne vain kesäksi töihin, jolloin ajotaidot eivät ole niin hyvät.
Stevanille tämä on kotipaikka, joten nämä vedet hän tuntee kuin omat taskunsa.



Luolilta suuntaamme kohti yksityistä rantaa, jonne pääsee ainoastaan veneellä.
Siellä meillä on tarkoitus lounastaa.
Rannalle ei ole tulossa ketään muuta ja pariskunta tulee grillaamaan meribassia vain meitä varten.




Kallion suojaisessa kolossa on keittiö, josta alkaa pikkuhiljaa nousta houkuttelevia tuoksuja.
Vietämme rauhallista keskipäivää uiden, aaltoja kuunnellen ja rentoutuen.




Seuraamme kokkimme Brancon taitavaa kalojen käsittelyä.




Pian kivipöydälle katetaan tuoretta grillatua kalaa ja paikallista perunasalaattia.
Meillä kaikilla on nälkä ja syömme hyvällä ruokahalulla.



Lounaan jälkeen käännämme kurssin kohti pohjoista.
Emme kuitenkaan vielä aja Petrovaciin vaan ohitamme sen ja ajamme Sveti Stefaniin asti.



Matkalla näemme toinen toistaan hulppeampia huviloita.
Ne ovat kaikki rikkaiden venäläisten omistamia.



Yksi poikkeus kuulemma on, Montenegron kovimman rikollisen linna nököttää jyrkänteellä.



Venäläinen raha on kelvannut investointien myötä Montenegrossa ja siitä maksetaan hintaa mm. kauneimpien paikkojen menetyksenä venäläisten hallintaan.
Käymme muutenkin mielenkiintoista keskustelua Jugoslavian alueen maiden historiasta ja nykyisestä poliittisesta tilanteesta.



Lisäksi jotain projekteja ei ole saatu päätkseen ja tämäkin upealla paikalla seissyt hotellinalku on seissyt siinä samanlaisena jo 15 vuotta.



Saavumme Sveti Stefanin edustalle. Kyseessä on kylä, jonka edustalla on saman niminen saari.
Uimme saaren edustalla ja sen lähemmäs meillä ei ole asiaa.
Paikka on tarkoitettu muutamalle paikalliselle ja muutoin rikkaille.
Saarella on aikaa viettäneet mm. Robert de Niro ja Elizabeth Taylor.


 



Uinnin jälkeen suuntaamme takaisin kohti Petrovacia.
Nautimme laineiden keinutuksesta ja osa meistä taitaa nukahtaa...

Saavuttuamme satamaan kiitämme vuolaasti kippareitamme. Päivä on ollut mukava.

Hotellilla lekottelemme vielä hetken altaalla ennen kuin siirrymme suihkun kautta illalliselle.




Syömme tuhdit annokset Paradiso -ravintolassa,
jossa ystävällinen tarjoilijamme osaa muutamia sanoja suomea.



Tilaamme taas paikallista viiniä, joka onkin ihan hyvää.



Illallisen jälkeen kävelemme vielä rantapromenadin päähän katsomaan vanhaa linnoitusta,
josta voimme ihailla sekä Petrovacin iltavaloja että kaunista auringonlaskua.






Nappaamme vielä jälkkärijäätelöt katukojusta ja palaamme hotelliin nukkumaan.