Näytetään tekstit, joissa on tunniste Junalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Junalla. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. heinäkuuta 2017

RoadTrip 2017, Päivä 8: Cinque Terre

Tänään päivän ohjelmassa oli tutustua Cinque Terren alueeseen.
Se koostuu viidestä vuorenrinteellä olevasta kylästä ja itse asiassa nimi Cinque Terre tarkoittaakin viittä maata.

Cinque Terre on tuo kartalla näkyvä vihreä alue
(älä välitä tuosta kohdemerkinnästä, sillä se johdattaa alueelle menevälle tielle)

Cinque Terre on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997. Varsinaisen viiden kylän lisäksi Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu myös Porto Venere sekä Cinque terren edustalla olevat saaret.

Kylien väliä voi kulkea monella eri tapaa. Paikallisjuna pysähtyy kaikissa kylissä ja sen päätepysäkit ovat La Spezia ja Levanto. Lautta pysähtyy keskimmäistä Cornigliaa lukuunottamatta kaikissa kylissä. Kylien välissä on eritasoisia vaellusreittejä, joskin osa näistä on kärsinyt vuoden 2011 isoissa tulvissa eivätkä ole edelleenkään (kesä 2017) uudelleen avattu.
Myös omalla autolla voi kulkea, mutta se on hidasta pitkin vuoriston serpentiiniteitä.

Juna-aikatauluja voi katsoa täältä:
Lautta-aikatauluja voi katsoa täältä:

Kylät pohjoisesta etelään ovat:
Monterosso, joka on selvästi muita kyliä tasaisempi
ja siellä sijaitsee alueen ainoa kunnollinen ranta.
Vernazza, jossa sijaitsee merenkäynniltää rauhaisampi satama.
Corniglia, jonne ei ole suoraa vesiyhteyttä, sillä se sijaitsee korkealla vuorenrinteellä.
Manarola, jonka viinitarhoista tuotetaan Cinque Terren omaa viiniä, Sciacchetraa.
Riomaggiore, suurin kylistä ja epävirallinen pääkaupunki.

Me päätimme yhdistää eri matkustusmuotoja. 
Niinpä aamulla aikaisin ajoimme mutkatietä alas Levantoon. 




Parkkeerasimme autot junaradan välittömään läheisyyteen kätevästi Easy Parkia käyttäen.
Levantosta ostimme kaikille päiväpassit Cinque Terren alueelle.
Aikuisen lippu maksoi 16 €/päivä ja lapsen (alle 12 v) 10 €.
Liput saa ostettua heti juna-aseman aulasta ja ne pitää muistaa aktivoida vihreässä laitteessa vetäisemällä ennen junaan astumista. Lippuja myös tarkastetaan ja liputta matkustaessa saa sakot.



Halutessa voi myös ostaa kertalipun, joka maksaa 4€/matka/aikuinen ja lapselta 2 €.

Myös Bonassolasta voi ottaa junan, mutta sitten pitää Levantossa vaihtaa Cinque Terren paikallisjunaan, joten me ajoimme suoraan Levantoon autoilla. 
Käytännössä meidän vuorenrinnehotellista kumpaankin kylään on yhtä pitkä ajomatka.

Junat ovat varsin siistejä ja ilmastointi toimii hyvin.


Matkustimme junalla kauimmaiseen kylään eli Riomaggioreen, jonka ihastuttavilla kujilla teimme hiukan ostoksia.



Ajatuksemme oli kävellä Riomaggioresta 20 minuutin Via del Amore Manarolan kylään. Valitettavasti tämä aivan rannassa, kalliolla kulkeva reitti on pääosin suljettu, joten emme päässeet sinne. 

Via del Amoren suljettu osa siintää tuossa vuoren rinteellä (Riomaggiore)

Olimme jo menossa vuoristopolulle n. tunnin kestävälle reitille, muuta päädyimme kuitenkin käyttämään junaa. Ryhmämme jäsenillä on parhaillaan erilaisia fyysisiä esteitä ja joukossa myös yksi 6-vuotias.


Teimme Manarolassa lyhyen kävelyn ja katsastimme Via del Amoren toisen pään.


Ajatuksemme oli ottaa lautta Manarolasta Vernazzaan ja näin jättää Corniglia väliin, sillä sinne ei ole lauttaa. Valitettavasti merenkäynnin takia mitkään laivat eivät tänään pysähtyneet Cinque Terressä, joten laivamatka ei tulisi kyseeseen. Niinpä jatkoimme junalla.



Lautoilla pääsee myös La Speziaan ja Levantoon ja näistä edelleen muualle, jopa Porto Venereen.



Päätimme jokatapauksessa jättää Corniglian väliin, sillä juna-asemalta olisi lähes 400 portaan nousu ja edellä mainituista syistä se tässä helteessä tuntunut ryhmällemme järkevältä vaihtoehdolta. 
Sinänsä täältä olisi voinut nähdä muut Cinque Terren kylät ylhäällä olevalta terassilta. Ja periaatteessa juna-asemalta on mahdollista saada bussikyyti ylös. Olemme vaan täällä sesonkiaikaan ja 9-hengen porukalla, joten bussikaan ei tuntunut järkevältä.



Jatkoimme junalla Vernazzaan, jossa meidän oli tarkoitus lounastaa. Pian huomasimme, että muillakin oli sama ajatus ja kaikki paikat olivat varsin täynnä. Jos vain mahdollista, kannattaakin sopiva ruokapaikka varata jo etukäteen, erityisesti jos liikkuu isommalla porukalla.



Niinpä päätimme hypätä junaan ja jatkaa Levantoon syömään. Sielläkin sopivan ruokapaikan löytäminen oli haaste, sillä täällä edelleenkin noudatetaan siestaa, ja me olimme liikkeellä juuri siestan aikaan. Saimme kuitenkin lopulta joukkiomme ravittua.



Olimme pakanneet mukaan uima-kamppeet ja menimmekin viettämään loppupäivää Levanton rannalle. 



Se on pikkukivinen ranta, jossa on runsaasti (maksullisia) rantatuoleja. Ennen paikalle asettautumista pitää italialaiseen tapaan käydä buukkaamassa itselleen rantatuolit. Parhaat paikat voivat olla jo aikaisemmin buukattuja, joten ennen tiskillä käyntiä ei voi vapaalle paikalle istahtaa.



Rantailtapäivän jälkeen kävimme ostamassa juustoja, foccacciaa, viiniä ja muita herkkuja. Tarkoitus oli pitää hotellilla iltapala, sillä tässä helteessä ei kenellekään maistu kahta lämmintä ruokaa. Istuimme iltaa huoneemme terassilla ja ihailimme tähtiä ja kaskaiden siritystä. Muuten oli rauhallista, sillä täällä ei todellakaan kuulu kaupungin melu.




Tässä vielä muutamia likkejä Cinque Terrestä:

Lonely Planet: 



Paljon tietoa koko alueesta, hotelleista, reiteistä, juna-aikatauluista jne.



maanantai 2. joulukuuta 2013

Kiina, Peking 2013: Osa II

(Julkaistu alun perin Vieraana Shanghaissa -blogissani)

Lauantaina meillä oli aikainen herätys,
sillä opas oli tulossa noutamaan meitä hotellilta jo kahdeksalta.


Kohteemme oli noin tunnin ajomatkan päässä oleva Mutianyu,
jonka sanotaan olevan kaunein paikka katsastaa Kiinan muuri.
Muurille voi kivuta portaita tai mennä kaapelihissillä, kuten me teimme.


Aamu oli valjennut taas kirkkaana ja aurinkoisena.
Pieni tuulenvire, joka vielä autoon noustessamme viilensi ilmaa,
 lakkasi kuin taikaiskusta muurille päästessämme.


Maisemat olivat upeat!
Voin vain yrittää kuvitella, miltä täällä näyttää huhtikuussa,
kun kaikki hedelmäpuut ovat täydessä kukassa.
Tai lumipeitteen kimmeltäessä vuorilla.


Ilmeisesti johtuen aikaisesta aamusta ja siitä,
että nyt ei ole varsinainen matkailusesonki,  muurilla ei ollut tungosta.


Oppaamme kertoi meille muurin rakennusvaiheista ja historiasta.


Pikku hiljaa päivän edetessä alkoi paikalle ilmestyä lisää turisteja,
mutta meidän olikin aika jatkaa matkaa.


Vielä viimeinen vilkaisu "vihollisten puolelle", mutta rauhalliselta näytti...
Pois lähtiessämme alkoi taas hiukan tuulla; meillä oli sään herrat puolellamme!


Lähellä muuria on paljon paikallisten pitämiä ravintoloita,
joista yhteen menimme syömään lampitaimenta.
Kala oli oikein hyvää! Se oli savustettua ja siten muistutti maultaan hiukan suomalaista.


Meille tarjoiltiin myös monenlaista muuta herkkua, ja ruokaa oli pekingiläiseen tapaan runsaasti.


Tuo alakuvassa vasemmalla näkyvä ruoka oli munakoisoa makeassa kastikkeessa
ja se oli superhyvää.
Myös kastanjakana oli todella herkullista.


Lounaan jälkeen palasimme takaisin cityyn.
Automatkalla yksi jos toinen matkalainen otti pienet päiväunet...


Seuraavana kohteena oli Kesäpalatsi, joka on historian saatossa tuhottu useaan kertaan.
Mm. leskikeisarinna Cixi on rakennuttanut paikan kahdesti uudestaan
eri valloittajien tuhojen jälkeen.


Alla oleva järvi rakennettiin miestyövoimalla, jotta "sotalaivat voisivat harjoitella kesäpalatsilla". Harjoituksia ei koskaan voitu pitää, sillä järvi on vain kolme metriä syvä.
Liekö rakentamisen syynä alunperin kuitenkin maisemalliset arvot...


Oli miten oli, maisema oli kaunis.
Yön pakkasen jäljiltä järvi oli riitteessä ja kimalsi upeasti auringonpaisteessa.


Pekingistä puhuttaessa aiheena tuntuu olevan etenkin ilmansaasteet
ja varmasti ihan aiheestakin.
Meille Peking näytti kuitenkin vain kauniin puolensa.


Kesäpuutarhassa on valtavan pitkä käytävä täynnä maalauksia. Näiden maalausten tekijät lähetettiin aikoinaan Hangzhouhun, jota pidetään yhtenä Kiinan kauneimpana paikkana. Siellä maalarit kopioivat maisemia tauluiksi ja Pekingiin palattuaan kopioivat taulut tähän käytävälle.


Monet näistä maalauksista säilyivät kulttuurivallankumouksen tuhoamisvimman yli, sillä maalauksia oli yksinkertaisesti niin paljon, että niiden korvaamien puhemiehen kuvilla olisi ollut yksinkertaisesti liian työlästä. Sää kaltoinkohtelee tauluja ja niitä entisöidään n. kahdenkymmenen vuoden välein.


Hangzhoun maisemien lisäksi maalauksissa kuvattiin kiinalaisia legendoja,
joita oppaamme kertoi myös meille.





Iltapäivällä Kesäpalatsi jäi lopulta taakse ja suuntasimme vielä katsomaan Olympia-kylää,
 joka oli vuoden 2008 Pekingin olympialaisten tapahtumapaikka.


Olympia-kylän jälkeen palasimme Pentahoteliin levähtämään
ja pyyhkimään kaupungin pölyt yltämme.


Illalliseksi nautiskelimme tietysti pekingin ankkaa.
Se oli todella hyvää ja lapsetkin innostuivat sitä syömään,
vaikka ensin ilmoittivat, etteivät aio ankkaan koskea.


Ravintola oli oppaamme meille vinkkaama ja se olikin täynnä kiinalaisia hyvän ravintolan merkkinä.


Kiertelimme vielä hetken hotellimme läheisellä ostoskeskuksella
ja söimme jälkkäriksi Gold Stonessa jäätelöt.
Niin oli taas pulkassa pitkä päivä Pekingissä.


Sunnuntaiaamuna söimme hotelilla aamupalan, kiertelimme hiukan kaupungilla ja söimme lounaan.
Iltapäivällä kuljettajamme nouti meidät hotellilta juna-asemalle ja niin palasimme Shanghaihin.