Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italia. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. heinäkuuta 2017

RoadTrip 2017, Päivä 9: Lepopäivä altaalla

Tänään vietimme täydellistä lepopäivää altaalla auringon paisteessa.



Joukkomme on sillä lailla levottomia sieluja, että lepopäivä ei tarkoita makoilua altaan äärellä, vaan akrobatianäytöksiä altaan reunalla, kiivaisiin väittelyihin johtaneita jalkapallo-otteluita, patikointia lähimaastossa, temppuilua renkailla ja Yatzy-mittelö aikuisten kesken.
Ihana, rento päivä, mutta huomenna taas maistuu meno, kun jatkamme matkaa.





Patikoijat näkivät metsässä villisikoja, mutta eivät ehtineet ikuistaa niitä kameraan.
Olivat ilmeisesti poikasia ja patikoijia oli kuulemma hiukan jännittänyt, jos palleroiden äiti saapuu paikalle...

La Rossola ylhäältä päin.

Vuoren huipulta avautui upea merinäköala.



Illalla ajoimme taas mutkatien alas Bonassolaan... 





...ja kävimme vielä illallisella ravintola Osteria Antica Guettassa, jonka olimme oikein buukanneet etukäteen.



Maisemat ravintolasta merelle ja auringonlaskun punertamalle taivaalle olivat mainiot.



Ruokani sen sijaan ei ollut. Sain purukumia muistuttavan raa'an pihvin, jonka jouduin palauttamaan keittiöön. Minulle tehtiin kyllä kokonaan uusi pihvi, joka oli syömäkelpoista. 
Onneksi muiden ruoka oli hiukan parempaa.



Loppulaskussa pihvini yritettiin kuitenkin laskuttaa kahteen kertaan. 
Lopulta saimme Limoncellot kaupan päälle sekä hiukan alennusta loppusummasta runsaiden pahoittelujen kera.

Harmi, että vahinko oli jo tapahtunut, sillä edellä mainittujen ongelmien lisäksi palvelu oli vajaavaista. Pullot tuotiin pöytään, mutta laseihin kaatelun hoiti asiakas itse. Samoin vesipullojen korkit olivat kiinni, sopivia aterimia piti pyytää erikseen, punaviini oli jääkylmää... Siis aivan vastakohta Veronan upealle palvelulle.

Illallisen jälkeen lähdimme viimeisen kerran mutkatietä ylös hotelliimme.


Matkalla alkoi salamoida ja näky oli kyllä hieno.
Nukkumaan mentyämme ukkonen nousikin aivan päällemme ja salama iski johonkin lähelle. Harvoin sitä kokee näin kovaa ukkosta. Harmillista, ettei sitä saanut vangittua kuvaan

perjantai 28. heinäkuuta 2017

RoadTrip 2017, Päivä 8: Cinque Terre

Tänään päivän ohjelmassa oli tutustua Cinque Terren alueeseen.
Se koostuu viidestä vuorenrinteellä olevasta kylästä ja itse asiassa nimi Cinque Terre tarkoittaakin viittä maata.

Cinque Terre on tuo kartalla näkyvä vihreä alue
(älä välitä tuosta kohdemerkinnästä, sillä se johdattaa alueelle menevälle tielle)

Cinque Terre on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997. Varsinaisen viiden kylän lisäksi Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu myös Porto Venere sekä Cinque terren edustalla olevat saaret.

Kylien väliä voi kulkea monella eri tapaa. Paikallisjuna pysähtyy kaikissa kylissä ja sen päätepysäkit ovat La Spezia ja Levanto. Lautta pysähtyy keskimmäistä Cornigliaa lukuunottamatta kaikissa kylissä. Kylien välissä on eritasoisia vaellusreittejä, joskin osa näistä on kärsinyt vuoden 2011 isoissa tulvissa eivätkä ole edelleenkään (kesä 2017) uudelleen avattu.
Myös omalla autolla voi kulkea, mutta se on hidasta pitkin vuoriston serpentiiniteitä.

Juna-aikatauluja voi katsoa täältä:
Lautta-aikatauluja voi katsoa täältä:

Kylät pohjoisesta etelään ovat:
Monterosso, joka on selvästi muita kyliä tasaisempi
ja siellä sijaitsee alueen ainoa kunnollinen ranta.
Vernazza, jossa sijaitsee merenkäynniltää rauhaisampi satama.
Corniglia, jonne ei ole suoraa vesiyhteyttä, sillä se sijaitsee korkealla vuorenrinteellä.
Manarola, jonka viinitarhoista tuotetaan Cinque Terren omaa viiniä, Sciacchetraa.
Riomaggiore, suurin kylistä ja epävirallinen pääkaupunki.

Me päätimme yhdistää eri matkustusmuotoja. 
Niinpä aamulla aikaisin ajoimme mutkatietä alas Levantoon. 




Parkkeerasimme autot junaradan välittömään läheisyyteen kätevästi Easy Parkia käyttäen.
Levantosta ostimme kaikille päiväpassit Cinque Terren alueelle.
Aikuisen lippu maksoi 16 €/päivä ja lapsen (alle 12 v) 10 €.
Liput saa ostettua heti juna-aseman aulasta ja ne pitää muistaa aktivoida vihreässä laitteessa vetäisemällä ennen junaan astumista. Lippuja myös tarkastetaan ja liputta matkustaessa saa sakot.



Halutessa voi myös ostaa kertalipun, joka maksaa 4€/matka/aikuinen ja lapselta 2 €.

Myös Bonassolasta voi ottaa junan, mutta sitten pitää Levantossa vaihtaa Cinque Terren paikallisjunaan, joten me ajoimme suoraan Levantoon autoilla. 
Käytännössä meidän vuorenrinnehotellista kumpaankin kylään on yhtä pitkä ajomatka.

Junat ovat varsin siistejä ja ilmastointi toimii hyvin.


Matkustimme junalla kauimmaiseen kylään eli Riomaggioreen, jonka ihastuttavilla kujilla teimme hiukan ostoksia.



Ajatuksemme oli kävellä Riomaggioresta 20 minuutin Via del Amore Manarolan kylään. Valitettavasti tämä aivan rannassa, kalliolla kulkeva reitti on pääosin suljettu, joten emme päässeet sinne. 

Via del Amoren suljettu osa siintää tuossa vuoren rinteellä (Riomaggiore)

Olimme jo menossa vuoristopolulle n. tunnin kestävälle reitille, muuta päädyimme kuitenkin käyttämään junaa. Ryhmämme jäsenillä on parhaillaan erilaisia fyysisiä esteitä ja joukossa myös yksi 6-vuotias.


Teimme Manarolassa lyhyen kävelyn ja katsastimme Via del Amoren toisen pään.


Ajatuksemme oli ottaa lautta Manarolasta Vernazzaan ja näin jättää Corniglia väliin, sillä sinne ei ole lauttaa. Valitettavasti merenkäynnin takia mitkään laivat eivät tänään pysähtyneet Cinque Terressä, joten laivamatka ei tulisi kyseeseen. Niinpä jatkoimme junalla.



Lautoilla pääsee myös La Speziaan ja Levantoon ja näistä edelleen muualle, jopa Porto Venereen.



Päätimme jokatapauksessa jättää Corniglian väliin, sillä juna-asemalta olisi lähes 400 portaan nousu ja edellä mainituista syistä se tässä helteessä tuntunut ryhmällemme järkevältä vaihtoehdolta. 
Sinänsä täältä olisi voinut nähdä muut Cinque Terren kylät ylhäällä olevalta terassilta. Ja periaatteessa juna-asemalta on mahdollista saada bussikyyti ylös. Olemme vaan täällä sesonkiaikaan ja 9-hengen porukalla, joten bussikaan ei tuntunut järkevältä.



Jatkoimme junalla Vernazzaan, jossa meidän oli tarkoitus lounastaa. Pian huomasimme, että muillakin oli sama ajatus ja kaikki paikat olivat varsin täynnä. Jos vain mahdollista, kannattaakin sopiva ruokapaikka varata jo etukäteen, erityisesti jos liikkuu isommalla porukalla.



Niinpä päätimme hypätä junaan ja jatkaa Levantoon syömään. Sielläkin sopivan ruokapaikan löytäminen oli haaste, sillä täällä edelleenkin noudatetaan siestaa, ja me olimme liikkeellä juuri siestan aikaan. Saimme kuitenkin lopulta joukkiomme ravittua.



Olimme pakanneet mukaan uima-kamppeet ja menimmekin viettämään loppupäivää Levanton rannalle. 



Se on pikkukivinen ranta, jossa on runsaasti (maksullisia) rantatuoleja. Ennen paikalle asettautumista pitää italialaiseen tapaan käydä buukkaamassa itselleen rantatuolit. Parhaat paikat voivat olla jo aikaisemmin buukattuja, joten ennen tiskillä käyntiä ei voi vapaalle paikalle istahtaa.



Rantailtapäivän jälkeen kävimme ostamassa juustoja, foccacciaa, viiniä ja muita herkkuja. Tarkoitus oli pitää hotellilla iltapala, sillä tässä helteessä ei kenellekään maistu kahta lämmintä ruokaa. Istuimme iltaa huoneemme terassilla ja ihailimme tähtiä ja kaskaiden siritystä. Muuten oli rauhallista, sillä täällä ei todellakaan kuulu kaupungin melu.




Tässä vielä muutamia likkejä Cinque Terrestä:

Lonely Planet: 



Paljon tietoa koko alueesta, hotelleista, reiteistä, juna-aikatauluista jne.



torstai 27. heinäkuuta 2017

RoadTrip 2017, Päivä 7: Verona - Bonassola

Veronan hotellissa nautitun aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa. 


Aamiainen oli hyvä paikallisiin oloihin nähden.
Ei toki täälläkään vihreitä, mutta esimerkiksi hedelmäsalaatti oli tuoreista hedelmistä tehty
ja tarjolla oli monenlaisia itse tehtyjä leipomuksia.


Kohteena olisi Unescon maailmanperintökohteen Cinque Terren välittömässä läheisyydessä oleva hotellimme La Rossola.



Matkaa oli n. kolmen tunnin verran ja se sujui varsin hyvin moottoritietä pitkin ohi vilahtavia maisemia ihaillen.



Merenrantaa kohti siirryttäessä maisemat muuttuivat taas jylhemmiksi ja tiet mutkaisemmiksi. Ja itse asiassa loppumatka hotelliin kulki pienen pieniä serpentiiniteitä pitkin. Ja ihan viime kilometrit päällystämätöntä pomppuista hiekkatietä pitkin vuorenrinteellä sijaitsevaan hotelliimme.



La Rossola sijaitsee n. 8 km päässä Bonassolan rantakylästä aivan omassa rauhassa luonnon keskellä.
Ilman ilakoivien lasten kiljahduksia kuuluisi lähinnä kaskaiden ja lintujen äänet.



Hotellissamme on uima-allas, joka pääsi heti kovaan käyttöön.



Kävimme myös ihailemassa maisemia aivan hotellilta lähtevällä luontopolulla.
Minä olin varustautunut kunnon vaelluskengin ;)


Onneksi polut olivat hyväkuntoisia ja -kulkuisia.



Polku vei seuraavalle kukkulalle ja sieltä avautuikin ihana näkymä merelle ja Bonassolan kylään.


Hotellimme siinsi vuoristometsän keskellä.






Illalla ajoimme hurjaa mutkatietä alas Bonassolaan. Erityisesti autojen kohtaamistilanteet aiheuttivat haasteita, mutta selvisimme kauniiseen Bonassolaan kolhuitta.





Bonassola ei ole kovin iso, mutta näin heinäkuisena iltana se oli täynnä elämää.





Illallispaikan valinnassa luotimme taas Tripadvisoriin.
Ensimmäinen kohteemme oli täyteen buukattu, joten varasimme sen valmiiksi jo lauantai-illalle.
Seuraava kohteemme oli erityisesti mereneläviä tarjoava Ravintola Kantina.
Palvelu oli taas hyvää. Lapsilla oli hieman etäällä meistä oma pöytänsä ja tarjoili esitteli heille listaa ja sen muutoksia aivan kuten aikuisillekin. Hienoa, että lapsiin suhtaudutaan oikeina asiakkaina.

Pysähdyimme hetkeksi pomppimaan.


Bonassolassa on myös uimaranta.


Illallisen jälkeen kävimme vielä lyhyellä kävelyllä ennen kuin palasimme mutkatietä ylös ja hotelliin nukkumaan.