Näytetään tekstit, joissa on tunniste Annecy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Annecy. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. elokuuta 2017

RoadTrip 2017, Päivä 14: Ihana Annecy ja Päivä 15: Annecy -Geneve -Reims

Päivä 14


Päivä valkeni taas kuumana ja meillä oli suuntana Annecy-järvi.
Järvi on 14.6 km pitkä ja sen ympäriltä löytyy useita uimapaikkoja.


Paljon tietoa järvestä ja sen ympäristöstä löytyy oheisesta linkistä:

Mekin käytimme sitä sopivan rannan valintaan.




Me valitsimme hiukan syrjemmässä olevan Municipal beachin (Menthon - Saint-Bernard), koska siellä oli nurmikkoa loikoiluun, laituri, lasten ranta sekä palveluita.


Rannalla oli siisti ravintola, josta haimme picnic-lounaan.


Järvi on Rankan toiseksi suurin ja se on paikoin jopa 80 m syvä.
Vesi on siis sopivan vilvoittavaa ja nyt n. 25-asteista.


Rannan ympäristö oli selvästi vaurasta asuinaluetta ja siellä oli paljon hienoja taloja.


Myös Menthonin linna (Chateau de Menthon) siintää alas. Linnalta lähtee vaelluspolkuja ja muutenkin niitä on paljon Annecyn ympäristössä. 
Rantojen tapaan myös luontopolut on esitelty yllä olevassa linkissä. 


Alueella on myös upeita hotelleja, joissa voi nauttia luksus-tunnelmasta.


Rantapäivän ja pikaisen siistiytymisen jälkeen lähdimme tutkimaan Annecyn kuvankaunista vanhaa kaupunkia.
Tällä kertaa valoisaan aikaan.


Eriväriset talot ja kauniit istutukset reunustavat halki vanhan kaupungin puikkelehtivia kanaaleja.



Siellä on paljon söpöjä liikkeitä, jota myyvät mm. paikallisia tuotteita, 
kuten tämä mm. oliviioljyjä ja balsamicoa myyvä liike.


Tämä liike oli siitä poikkeuksellinen, että sen myyjä palveli ja neuvoi meitä rauhassa, 
vaikka kaupan sulkemisaika oli jo mennyt.


Pääosa kauppiaista nimittäin hätistää jopa selvästi ostoaikeissa olevan asiakkaan ulos kellon tarkasti sulkemisaikaan. Ei auta tuote kädessä kassalle suuntaavan asiakkaan hämmästynyt ilme, kun kauppa menee kiinni se menee kiinni... heti eikä minuutin kuluttua.


Me onneksi ehdimme tehdä tarvittavat ostokset ja sitten olikin suunnattava kohti varaamaamme ravintolaa.


Kyseessä oli vuorilla sijaitseva ravintola Chalet la Pricaz, 
jota mieheni paikallinen työtoveri meille maiseman takia suositteli.
(La Forclaz, 74210 Montmin-Talloires)


Varaa tänne pöytä järvinäkymällä ja saavu ennen auringonlaskua!


Maisemat ja auringonlasku olivat aivan huikaisevia ja mutkaisen vuoristotienousun arvoisia!
(tie muuten oli oikein hyväkuntoinen ja pääosin riittävän leveä kahdelle autolle)


Ravintolan vierestä lähtevät valoisaan aikaan riippuliitäjät, joten lounasta täällä nauttiva saattaa päästä seuraamaan huimia hyppyjä järven ylle.



Menu ei ole mikään fine-dining vaan mutkatonta, paikallista ruokaa.


Annokset ovat suuria ja täällä on tapana lisätä juustoa joka väliin.


Kun tarjoilija otti tilaustamme, hän varmisteli, että haluammeko oikeasti tilata niin monta alkupalaa...
Kun annokset saapuivat, ymmärsimme ihmettelyn oikein hyvin! Nämä kuvat nimittäin ovat alkupaloista...


Pääruuaksi me aikuiset tilasimme jaettavaksi kaksi annosta raclet-juustoa ja kaksi annosta fondueta.
Ja ei, emme jääneet nälkäisiksi!


Tarjoilijamme oli huumorimies ja toisteli, kuinka pettynyt oli, kun emme syöneet kunnolla.
Oli vakuuttunut, ettemme oikein pitäneet ruuasta.


Palvelu olikin mukavaa vaihtelua, sillä se tapahtui sujuvalla englannilla eikä ollut lainkaan pönöttävää.


Illan edetessä ja auringon painuttua vuorten taakse saimme vielä ihailla miljoonien valojen syttymistä alas laaksoon. Sattuipa vielä kohdallemme ilotulitus, jota pääsimme ihailemaan ylhäältä käsin.


Päivä 15

Seuraava päivä olikin ajopäivä kohti samppanja-aluetta ja Reimsiä.


Koska reitille osuisi kohtuullisen hyvin myös Geneve, päätimme käydä siellä Geneve-järven rannalla aamiaisella.
Se olikin kallein aamiainen! Sveistin hintataso on varsin korkea ja vielä kun lisää Sveistissä vaaditun 40 € vinjetin. Se on voimassa vuoden loppuun eikä lyhyempää aikaa saa... eli varsin kallis lyhyelle visiitille eli mikäli mahdollista kannattaisi välttää lyhyellä visiitillä moottoriteitä.

Vinjetin voi hankkia etukäteen (ks. autoliiton sivuilta) tai sen voi ostaa huoltoasemilta ja tietulleilta.


Geneven turistiopas oli varustautunut unikkovarjolla.


Ihailimme hetken maisemia, mutta sitten olikin jatkettava matkaa. 



Autoseurueidemme navigaattorit johdattivat meidät kahdelle eri reitille.
Sveitsin ja Ranskan rajalla tulli pysäytti meidän automme. Minulla alkoi jo hiki nousta, kun tajusin, että autossamme istuu ystäväperheemme poika ja tyttäremme on toisessa autossa...
...sen sijaan tyttäremme passi on meillä ja ystäväpojan passi taas ystäväperheen autossa.
Yritin näyttää mahdollisimman paljon kiltiltä ja kunnolliselta perheenäidiltä ja mahdollisimman vähän lapsikaapparilta...
Onneksi lyhyen kuulustelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa ilman passintarkastusta.

Viiden aikaan saavuimme majapaikkaamme n. 50 km Reimsistä eteen päin.
Meillä oli aluksi hotelli aivan Reimsissä, mutta viimeisimmässä matkan suunnittelupalaverissa vaihdoimme hotellin sellaiseksi, jossa on uima-allas.


Niinpä tulimme tänne Ailette-järven rannalla sijaitsevaan Hotel du Golf de L'Ailletteen.
Huoneemme oli siisti ja tilava perhehuone järvinäköalalla lähellä Laonin kylää.


Lämpötila putosi matkalla kymmenen astetta ollen enää n. 26 astetta kun saavuimme. 
Se riitti kuitenkin lapsille, jotka hyppäsivät heti altaaseen.

Illallinen syötiin matkasta väsyneinä hotellilla ja se oli ihan hyvä illallinen.
Lapset pelasivat vielä erän biljardia vanhempien nuokkuessa vieressä ja toivoessa salaa, 
että musta pallo livahtaisi ennen aikojaan pussiin...



keskiviikko 2. elokuuta 2017

RoadTrip 2017, Päivä 13: Saint-Aygulf - Gorges du Verdon - Serres - Annecy


Aamulla herättiin ajoissa, sillä meillä olisi jonkin verran matkaa.



Söimme viimeisen kerran aamiaista Villa Perle de la Merissä 
ja hyvästelimme ihanat isäntämme Wimin ja Tinyn.




Jos ikinä päädyt tänne suunnalle, kannattaa ehdottomasti varata täältä huone!


Tarkoituksemme oli ajaa n. viiden tunnin ajo Annecyyn, mutta matkalla teimme muutamia pysähdyksiä. Ensimmäinen pysähdys oli n. 1.5 h ajomatkan päässä sijaitseva Gorges du Verdon.
Se on iso kanjoni, jonka pohjalla voi esimerkiksi veneillä ja uida. Kanjonin voi kiertää myös patikoiden tai sitä voi ihailla ylhäältä käsin erittäin kapeita teitä pitkin autolla ajaen.
Koska olen korkeanpaikankammoinen, oli meidän kohteemme kanjonin pohja.

Ajoimme Sainte-Croix -järvelle (Lac de Saint-Croix), josta on helppo vuokrata veneitä.
Osoitteeksi navigaattoriin voi laittaa vaikkapa sillan Pont du Galetas, jonka lähellä sijaitsee muutama venevuokraamo.


Me olimme ajatelleet vuokrata veneemme Basic Star -vuokraamosta. 
Vaikka saavuimme ajoissa paikalle oli jono jo aikamoinen. 
Olemmehan täällä eurooppalaiseen loma-aikaan.


Jono kuitenkin meni kohtuullisen nopeasti ja senkin ajan lapset uiskentelivat turkoosilla järvellä.
Sesonkiaikaan kannattaa kuitenkin tulla tänne ajoissa, sillä pois lähtiessämme jono kulki jo hitaammin, kun kaikki veneet olivat käytössä.


Vuokrasimme polkuveneet, joilla lähdimme potkuttelemaan kanjoniin. 
Maisemat olivat upeita, vaikka täällä näin sesonkiaikaan onkin paljon väkeä.


Periaatteessa kanjonissa ei saisi uida, mutta kiellosta ei kukaan näyttänyt välittävän.
Itse asiassa siellä näkyi erikoisiakin ryhmiä uimassa...



Niinpä mekin uskaltauduimme hyppäämään ihanan vilvoittavaan veteen.


Ainoa pikku ongelma uintikeikassa oli se, että veneeseen takaisin nouseminen oli yllättävän haastavaa -minulle. Yritin sovitella jalkoja reunalle ja vetää itseäni ylös siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi mieheni ja poikani pääsivät polkuveneeseen ketterästi ja vetivät kaksissa tuumin äidin joesta. Ihan kiva, ettei tarvinnut palata venevuokraamolle uiden.
Onneksi kukaan ei videokuvannut tapahtumaa (kai?), olisi nimittäin ollut oivaa Youtube-ainesta.



Uintikeikan vilvoittava vaikutus loppui nopeasti lähes 40-asteen helteessä ja otimme vielä jätskiä ennen matkan jatkamista.


Reittimme kulki halki kauniiden ylänköjen, joita täplittivät valtavat kukkapellot. Ikävä kyllä laventeliaika oli jo ohi, sillä täällä on upeat näkymät leventelien kukkimisaikaan. 
Laventeli tuoksui kuitenkin huumaavasti edelleen.
Ja tilalle olivat nousseet auringonkukat.


Reitti oli pääosin pieniä teitä ihanien kylien läpi.
Pysähdyimmekin yhteen, Oraisoniin, tarkoituksena lounastaa tässä viehättävässä kylässä. 


Pieni kävely kylällä kuitenkin osoitti, ettei KIKY ole vielä saavuttanut Ranskan maaseutua; kaikki viettivät siestaa eikä ketään tuntunut kiinnostavan yhdeksän hengen porukan ruokkiminen, vaikka ravintoloitsijat olivat jopa itse paikalla.
Kun on siesta, niin on siesta. Silloin ei syödä!


Navigaattorimme osoitti, että pian reittimme siirtyisi moottoritielle, joten päätimme suorittaa Big Mac -indeksin. Sieltä ainakin saisi ruokaa (oli muuten noin Suomen hinnoissa).


Samalla Mäkkäri-pysähdyksellä kävimme myös ostoksilla Decathlonissa.
Se on urheilukauppa, johon ihastuimme Kiinassa asuessamme.


Moottoritieajo oli kuitenkin melko lyhyt, sillä pian navigaattori ohjasi meidät taas pienten kylien läpi puikkelehtiville pienemmille teille.
Näin näkee paljon kauniita maisemia!


Päätimme pysähtyä Serresin pieneen historialliseen kylään jäätelöille.



Kaikki muut hikoilivat helteessä, paitsi minä, joka olen kuin kotonani kuumassa.
Päätinkin lähteä itsekseni pienelle kävelykierrokselle jäätelöitä odotellessamme.



Kylä oli täynnä ihania pieniä kujia, portteja ja portaita.


Vanhat miehet istuskelivat kujien laidoilla 
ja tervehtivät ystävällisesti kameransa kanssa kekkuloivaa ulkomaalaista.



Jäätelötauon jälkeen jatkoimme matkaa ja maisemat muuttuivat jylhiksi samalla kun siirryimme Provencestä Rhone-Alpesin maakuntaan.


Yritin kuvailla upeita maisemia minkä kerkesin liikkuvasta autosta kameran putki ulos törröttäen.


Muutama valokuvauspysädys oli tehtävä vielä ennen perille pääsyä. 


Illalla saavuimme Ace-hotel Annecyyn. Itse asiassa hotelli on muutaman kilometrin päässä Annecystä kerrostaloauleella, mutta sopii hyvin autoileville seurueille.
Hotelli on pelkistetty, mutta oikein siisti. Palvelu täällä oli tavattoman hidasta ja vaikka hotelli lupaa Booking.comin sivuilla, että kaikki lapset ovat tervetulleita, ei näin kuitenkaan ole. Jouduimme ottamaan ylimääräisen huoneen 6-vuotiaan takia, koska meillä oli menossa 4-hengen huoneeseen 5 henkilöä. Onneksi hotelli ei kuitenkaan ole kallis ja onneksi heillä oli huoneita. Sattumalta kuulimme toisen asiakkaan vastaavan keskustelun, jossa 5-henkinen perhe ohjattiin jonnekin muuhun hotelliin, koska lapset eivät saaneet yöpyä vanhempiensa sängyissä eikä enää ollut huoneita vapaana. Mies yritti epätoivoisesti vedota booking.comin tekstiin, mutta hänelle ilmoitettiin, että sääntö on sääntö...

Me lähdimme vielä myöhäisillan kierrokselle Annecyn eläväiseen keskustaan.


Annecy on aivan Annecyjärven rannalla ja kaupunkikuvalle on tunnusomaista sen läpi virtaava joki, jonka yli menee kauniita pieniä kavelysiltoja.


Meillä ei ollut enää nälkä, mutta herkuttelimme kävelyn lomassa jäätelöllä.
Jäätelökioskeja, joissa on valtava valikoima eri makuja, on runsaasti.
Saimme jopa todella hyvää lakritsijäätelöä!


Puolilta öin palasimme takaisin hotellille valmiina unten maille.