Näytetään tekstit, joissa on tunniste Zhaoqing. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Zhaoqing. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kiina, Zhaoqing - Hong Kong - Guangzhou 2013: Kohti Hong Kongia

(Julkaistu alun perin Vieraana Shanghaissa -blogissani)

Eilen meillä piti olla aikainen herätys, jotta ehtisimme Zhaoqingista Guangzhoun itäasemalle lähtevään junaan. Yöllä keskimmäinen aloitti oksentelun. Ja hän oksensi kymmenisen kertaa ja lopetti touhun vasta aamuyöllä. Hieno homma! Aamulla neiti vaikutti kuitenkin pirteältä, joten päätimme pysyä matka-aikataulussa. Tosin mies alkoi voida huonosti...

Hotellilta saimme kyydin Zhaoqingin asemalle. Matkalla kiinalainen periksiantamattomuus taas havaittiin, kun kaksi autoa halusi samalle kaistalle. Toinen niistä oli meidän automme. Sitten alettiin neuvotella keskellä katua, kuka korvaa pienen naarmun, joka tuli meidän automme peiliin. Minä huutelin jo kuskille, että Women hen mang, olemme kovin kiireisiä. Lopulta ehdimme asemalle ajoissa.



Asema oli aika kamala, mutta saimme liput junaan. Mies yritti sanoa, että haluamme kalliimmat liput, sillä hän on tottunut, että junissa on hyviä, kalliimpia istuimia. No ei saatu kalliimpia lippuja, myyjä ei näyttänyt ymmärtävän tätä hassua kysymystä...

Asemalla mies ja poika pääsivät myös tutustumaan assan vessaan. Ja on kuulkaa suomalainen assan vessa luksusta. Täällä oli kakkaoja; oja jonka yläpäästä valui vettä kakkaojan alamäkeen. Siihen sai sitten kyykistyä ojan äärelle ja toimittaa asiansa. Ja jos ei halua nähdä ylempänä kyykistelevien kakkojen valuvan jalkojesi välitse, kannattaa valita oma puoliavoin kakkakoppi ojan yläjuoksulla...

 

Juna oli kulahtanut ja ahdas. Ja lisäksi toimimme kanssamatkustajien viihteenä; meitä tuijotettiin häpeilemättä ja meitä tultiin oikein joukolla ihmettelemään. Myös henkilökunnan toimesta! Tästä joukosta kuitenkin löytyi englantia taitava konnari, jonka avulla saimme tietää oikean pysäkin. Niinpä, kuulutukset olivat kiinaksi...


Minä yritin keskittyä ohi vilahtaviin maisemiin: riisipeltoihin ja viljelysmaihin, vuoriin ja kyliin.

 Parin tunnin matkan jälkeen pääsimme Guangzhouhun, jossa saimme vain huomata, että kaikki päivän junat HongKongiin olivat täysin buukattuja... Jes, mitäs nyt. Minä lähdin viemään lapsia syömään ja mies lähti selvittämään, saisimmeko kyydin HK:iin. KFC:ssa ei jostain syystä tajuttu millään, mitä halusin tilata, vaikka käytin selkeää englantia, kiinaa ja osoitin kuvista. Silloin meni kuppi nurin ja jätin kassaneidit ja osittain kerätyt ruuat tiskille. Keräsin lapset ja soitin miehelle, että nyt meni hermo. Mies oli onneksi löytänyt matkatoimiston, josta järkättiin meille auto kuljettajineen.

Niin pääsimme lopulta HK:iin, jossa kirjoittauduimme sisään hotelliin huomataksemme vain, että huone haisee homeelle. Pieni keskustelu ja ystävällinen henkilökunta järjsti meille uuden huoneen.


Hotellimme on Kowloonissa, jonka ranta-alueelle lähdimme kävelemään illalla.
Huomatkaa alla pientä propagandaa tiettyä liikettä kohtaan...


Oman yhden illan analyysin perusteella HongKongissa on ihan yhtä ränsistyneitä paikkoja kuin Shanghaissa ja samanlaisia luksuskatuja. Shanghai on kyllä kauniimpi, sillä siellä on panostettu kaikkialla kukkiin ja katujen siisteyteen.



Kowloonin satama-alueella oli jonkin verran ärsyttävää kaupustelua. 
Omaleimaisuutensa kaupunkikuvaan antaa vuoristoisuus. 
Shanghai on esimerkiksi ihan tasainen pläntti.


HongKongin keskustan hieno kaupunkimaisema hohtaa Kowlooniin.


Kävimme illalla Lonely Planetin listalla olleessa italialaisessa Al Molo -ravintolassa. 
Ruoka oli ihan hyvää, mutta mielestäni hinta-laatusuhde ei kuitenkaan ollut mitenkään kehuttava. 


Illallisen jälkeen otimme taksin hotellille.


Nukkumaan mennessä alkoi minulla raju vatsatauti. Myös poika alkoi oksentaa. Heh, ihan kätevää, että tauti iskee illalla, niin ei päiväohjelma häriinny... Pojalla tauti oli helpompi, mutta oma versioni oli perheen rajuin. Onneksi nyt aamun sarastaessa se alkaa olla ohi. Aamiaisen päätin kuitenkin korvata huoneessa nautitulla appelsiinimehulla. Nyt sitten suunnitellaan tämän päivän ohjelmaa...

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kiina, Zhaoqing - Hong Kong - Guangzhou 2013: Mt. Dinhu ja Seven Star Crags

(Julkaistu alun perin Vieraana Shanghaissa -blogissani)

Meillä on hieno päivä takana: upeita maisemia, raikasta ilmaa ja paljon patikointia. Kymmenen aikaan aamulla saimme kyydin hotellilta Zhaoqingin Dinghu-vuorelle.


Dinghu-vuori on  luonnonsuojelualue. Liput alueelle ostetaan vuoren juurelta. Meidän perheen liput (2 aikuista + 1 maksava lapsi) maksoivat 150 RMB.


Alueella on subtrooppinen ilmasto ja kohtuullisen paljon sateita. Meidän vierailumme aikana ei kuitenkaan sadetta ollut, mutta eilinen sade teki ilman erityisen raikkaaksi hengittää.


Tälle yllä olevalle lammelle pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan sammakoiden huumaavaa kevätkurnutusta.


Maisemat ovat henkeäsalpaavat. Sumu ja matalalla leijuvat pilvet tekevät paikasta satumaisen.


Dinghun huipulle on tehty tie, joten maisemia pääsee ihailemaan autokyydilläkin. Me halusimme patikoida ylös kivipolkuja pitkin. Reitillä on paljon portaita, joten rattaat kannattaa jättää alemmas. Meillä pienimmäinen vaan nukahti välittömästi raikkaaseen vuoristoilmaan päästyään, emmekä hennoneet herättää häntä. Niinpä matkaa taitettiin kera rattaiden.


Katsokaa tarkkaan, niin huomaatte yllä olevan puun olevan aivan täynnä hämähäkinseittejä. Lankoihin tarttunut kosteus teki seiteistä taideteoksia, joita jopa minä -araknofoobikko -ihastelin.


Vuorelta laskee useita jokia ja vesiputouksia. Kävelyreitti kulkee joenuomaa mukaillen, joten sekä visuaaliset että äänimaisemat ovat hienot. Vesi solisee ja humisee, sademetsän eläimet pitävät omaa konserttiaan.


Kenkien kastumiselta ei voinut välttyä, sillä joki ylitettiin kiviaskelmia pitkin.


Pian alkoi kuulua voimakasta veden kohinaa ja saavuimme ensimmäiselle vesiputoukselle. 
Se ei ollut kovin korkea, mutta vettä siinä virtasi runsaasti.


Alue on suosittu luontoretkeilykohde. Tällä kertaa täällä ei kuitenkaan ollut tungosta,
vaikka muitakin matkailijoita - lähinnä kiinalaisia -vastaan koko ajan tuli.


Nice to know! Mutta me jatkamme vielä ylöspäin!


Vihdoin pääsimme suurimmalle putouksella, joka oli upea!
Kuvasta on vaikea saada ymmärrystä koosta, mutta tämä taitaa olla suurin bongaamani vesiputous. Eilisen sateen ansiosta se oli varmasti erityisen näyttävä.


Tältä putoukselta meidän oli tarkoitus mennä huipulle oikotietä pitkin.
Oikotie näytti kuitenkin liian vaikeakulkuiselta, joten päätimme mennä pidempää mutta helpompikulkuisempaa reittiä. Patikoimassahan täällä ollaan!


Nooh, ei tämäkään reitti rattaiden kanssa varsinaisesti lepoa ollut...


Tältä vuorelta on muuten putoilu kielletty!
Myös tulenteko on kielletty, 
koska kaikki tavarat ovat täällä kovin kuivia näin suorana käännöksenä opaskyltistä.


Meillä oli tarkoituksena vierailla Qingyun temppelissä.
Alueen opaskyltit ovat melko hyvät ja englanniksi.


Metsän keskeltä ilmestyi pieni paviljonki.


Pian tämän jälkeen vanhin lapsistamme liukastui kovan kumauksen kera. 
Olin varma, että hän löi kasvonsa pahasti kiveen ja siitä johtui tuo kumaus. 
Onneksi muksauksen sai "vain" lonkka ja pienen lepäilyn jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa.


Temppelialue on melko ylhäällä vuoren rinteellä.


Siellä on myös kasvisravintola, jonka antimet jäivät meiltä kokeilematta.


Portti temppeliin.


Temppelialueella oli monenlaista nähtävää ja hienoja maisemia.


Kun kiipeää temppelin yläpuolelle, pääsee tielle, jota pitkin turistibussitkin kulkevat. Päätimme jatkaa vielä ihan huipulle tietä pitkin ja edelleen sitä pitkin alas. Lapset alkoivat olla jo uupuneita varsin pitkästä ja kohtuullisen raskaasta patikkamatkasta. Ja jos totta puhutaan, ei meitäkään enää houkutellut kantaa rattaita portaita pitkin.


Sitä paitsi tietä pitkin pääsee näkemään upeita maisemia kuten tämän vuoristojärven.




Tiedoksi tänne matkaa suunnitteleville: kaikenlainen kiltteily (kindling) on kyltein kielletty!!


Huipun nähtävyyksiin kuuluu myös jättiläismäinen Ding. Eli tällainen pata tai mikä lie. Vaikka kattila ei kiinnostaisi, sen takaa avautuvat todella hienot näkvmät alas vuorelta DingHu-järvelle, joten sitä ei kannata jättää näkemättä.



Kiinalaisia näytti kuitenkin kiinnostavan enemmän meidän lapsikatraamme. 
Tuolla joukon keskellä he ovat.


Kattilapaikan jälkeen alkoi laskeutuminen vuorelta. Tässäkin kohtaa voi ostaa lipun bussiin, jos ei jaksa taittaa matkaa jalkaisin. Me halusimme kävellä kuitenkin itse, vaikka matka lienee useamman kilometrin.


Alas päästyämme nappasimme taksin ja lähdimme Seven Star Cragsiin. 
Tämäkin on aika iso alue, jossa on kalkkikivikallioita ja useita luolia, joita pääsee katsomaan.



Alue on tosi kuvauksellinen. Aivan ainutlaatuisen tunnelman alueella loi yläkuvassa näkyvässä veneessä kiinalaista sävelmää kovaääniseen laulava nainen. Äänentoisto oli yllättävän hyvä ja nainen lauloi kauniisti. Upeaa!


Me tytöt saimme kukat hiuksiin.


Menimme LongYanin luolaan, jossa tippukivet on valaistu värivaloin. 
Pientä lisämaksua vastaan saa ensin tehdä lyhyen venematkan luolissa. 
Sen jälkeen pääsee kävelemään luolan polkuja.



Vaikka meillä oli ensin epäilyksiä värivalaistuksen hienoudesta,
päädyimme kuitenkin ihastelemaan valaistusta, jonka avulla kivien muodot tulivat hienosti esiin.



 Luolan jälkeen kävelimme vielä alueella, jossa on paljon rakennettuakin puistoa.


Ja kävimme toisessa luolassa, jonka sisällä oli erilaisia savi- tai kipsiukkoja,
joiden merkitys jäi kielitaidon puutteesta johtuen meille arvoitukseksi.



Poistuessamme luolasta naislaulu oli vaiennut. Tilalla soi kauniita huilusävelmiä, joiden "aiheuttajaksi" jäljitimme yksinäisessä paviljongissa soittaneen yksinäisen kiinalaismiehen.


Meillä oli täysi sadevarustus mukana, mutta niitä ei koko päivän aikana tarvittu. 
Näiden puissa roikkuneiden varjojen merkitys jäi meille arvoitukseksi.


Jalat alkoivat olla väsyneet itse kullakin koko päivän kävelystä johtuen, ja suuntasimme takaisin hotellille, jossa menimme syömään kantonilaista ruokaa kiinalaisravintolaan.


Vaikka annokset olivat kauniita ja mausteet kohdallaan, tuli kuitenkin taas todettua kaksi seikkaa: kiinalaiset eivät vaan osaa tehdä laadukasta lihaa ja Ayimme on niin hyvä ruuanlaittaja, että parhaat kiinalaiset ruuat nautimme omassa kotonamme.

Huomenna matkamme jatkuu kohti Hong Kongia. Jätämme hyvästit Zhaoqingille varhain aamulla. Tätä paikkaa voi kuitenkin suositella Kiinan luonnosta kiinnostuneelle matkailijalle. 
Nyt, Hyvää Yötä!