Näytetään tekstit, joissa on tunniste Petrovac. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Petrovac. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Budva ja Romeon tarinan loppu

Lasten toivomuksesta päivä vietettiin tänään altaalla lepäillen tiukasti wifi-yhteydessä.
Matkusti sitten minkä ikäisten lasten kanssa, on tehtävä jonkinlaisia kompromisseja.
Vanhin ei enää riemusta hihkuen lähde kanssamme matkalle, 
mutta saimme hänet kuitenkin vielä mukaan.
Kumpikaan isoista ei kuitenkaan halunnut kovin raskasta kiertomatkaa.
Alun perin meillä oli suunnitteilla useampikin paikka, mutta perheen yhteispäätöksellä päädyttiin tähän, että meillä on matkan aikana kaksi eri hotellia ja näistä sitten tehdään lyhyitä pistoja siten, 
että aikaa lekotteluun (wifin äärellä) on.
Ja kyllä tämä meille aikuisillekin tekee ihan hyvää, ettei mennä liian tiukalla ohjelmalla, vaikka näin tällä kertaa jää näkemättä Montenegron sisäosien luonnonsuojelualueet (Durmitor) ja jäätikköjärvet.




Kesken lekottelun minä tein kuitenkin ekskursion apteekkiin ostamaan pienimmän ihottumaan voidetta kotiin jääneen tilalle.



Kylämme apteekissa puhuttiin oikein hyvää englantia ja siinä kyselin sitten voiteiden perään.
Kun hämmästelin apteekin vapautta myydä kaikenlaisia rohtoja, jotka meillä Suomessa vaativat reseptin, sain kuulla, että apteekki saa myydä reseptivapaasti kaiken muun paitsi suun kautta syötävät antibiootit ja sedatiivit. Innostuin kyselemään takrolimus voiteen perään, jolla on Suomessa ollut kovasti toimitusvaikeuksia. Valitettavasti apteekista ei sitä nyt saanut, vaikka apteekista yritettiin sitä jopa minulle tilata.



Vesitouhujen ja auringonpalvonnan jälkeen meillä oli tarkoitus mennä vierailemaan Budvaan, Montenegron rannikon turismin pääkaupunkiin.
Tulomatkalla ajoimme Budvan läpi ja Kotorin lounaalla tapaamamme pariskunta sanoi, että voisimme suosiolla jättää Budvan väliin.
Mies kuitenkin tutkaili hiukan oppaita ja siellä kuitenkin suositeltiin Budvaa, niinpä päätimme tehdä sinne tällaisen iltavisiitin autolla.



Matkalla pysähdyimme aivan Petrovacin lähellä olevaan 1200 luvun Rezevicin luostariin.



Tien varsilla näkyy valtavasti kylttejä luostareista, joihin voi mennä tutustumaan.
Eli jokainen voi valita sopivan, kohdalle osuvan.


Luostarit myyvät usein paikallisia ja luostarissa tuotettuja tuotteita kuten öljyjä, alkoholia ja käsitöitä, joita voi halutessaan ostaa ja siten tukea luostarin toimintaa.



Täältä on myös hienot näkymät merelle.



Luostaripysähdyksen jälkeen jatkoimme Budvaan. Kokonaismatka-aika Petrovacin ja Budvan välillä on alle 30 min.
Tie on hyväkuntoinen, mutkitteleva vuoristotie, joka ei kuitenkaan ole pelottava edes tällaiselle korkeanpaikankammoisellekaan, sillä vaikkapa Italiasta tutut ajelut aitamaattomilla jyrkänteillä puuttuvat tältä tienpätkältä kokonaan.



Budva on tosiaan täynnä turisteja, kuten ennakkotietomme olikin. 
Käytännössä lähes jokainen vastaantulija tuntuu olevan turisti.
Ja kun Petrovacissa näkyy melkein yksinomaan venäläisiä, Budvassa oli paljon muitakin kansalaisuuksia.



Mittavasta turismista huolimatta Budvan vanhakaupunki on mukava.



Söpöjä pieniä kujia täynnä ravintoloita ja erilaisia liikkeitä.



Vanha kaupungin muurien ulkopuolella on myös huvivenesatama, jossa voi nähdä upeita jahteja ja pikkuruisia turisteja kuljettavia veneitä sulassa sovussa keskenään.




Muuten kaupunki ei ole mielestäni mitenkään erityisen miellyttävä.
Ja hintataso on Budvassa selvästi ihan Petrovaciakin korkeampi, 
puhumattakaan pienien kylien hinnoista.




Söimme illallista vanhan kaupungin muurien sisällä ravintola Bachessa (ok ruoka, muttei erityinen)
ja teimme joitain ostoksia.







Illan pimettyä kaikkialle syttyvät valot ja varsinkin vanhassa kaupungissa on tunnelmallista.



Me palasimme autollemme ja lähdimme takaisin kohti Petrovacia.
Kesken kotimatkan, autostamme meni yhtäkkisesti kertakaikkiaan täysin sähköt.



Mikään ei toiminut, ei hätävilkku, ei takaluukun avaus.
Alfa Romeo jätti perheemme melkeinpä liittymään ja alamäkeen.
Kun autossa ei ollut pihaustakaan elämää,  ei auttanut muu kuin soittaa vuokraamon palvelunumeroon.
Paikalle pysähtyi myös ystävällinen taksikuski Sasha, joka yritti auttaa.
Hänkin joutui kuitenkin toteamaan konepellin alle katsottuaan, 
ettei juuri mitäään ole hänen taidoillaan tehtävissä.
Hän jäi kuitenkin avustamaan meitä muuten.



Mm. paljon puheluita jouduttiin hoitamaan ei englanninkielentaitoisten kanssa ja Sasha mm. kertoi sijaintimme paikalliskielellä.
Toisaalta pieni ongelma oli, ettei Sasha juuri puhunut englantia...
Keskustelua käytiin paikallisellä kielellä, parilla venäjän sanalla ja englannilla, joista kukaan ei ymmärtänyt kunnolla mitään... Apuna oli taksikuskin kännykässä ollut käännösapp.

Välillä katseltiin kuvia Sashan pojista ja sitten palattiin taas ongelman ytimeen.

Lopulta keskusteltuamme sekä autonvuokrausfirman että mekaanikon kanssa päädyimme siihen, että Sasha vie meidät hotellille. Sitten mies palaa hinausautoa vastaan Sashan kanssa, 
joka sitten palauttaa miehen Petrovaciin.

Hinausauton saavuttua paikalle, ongelmana oli, että kyseessä oli neliveto eikä sitä oikein saanut liikutettua ilman mitään sähköä.



Autoa yritettiin käynnistää kaapeleilla ja lopulta siihen saatiin sen verran virtaa, 
että mm. takaluukku saatiin auki.
Sen enempää autoon ei kuitenkaan elämää saatu, ja Romeon kohtalona oli joutua hinattavaksi.
Sasha kaivoi takaluukusta Fairya, jolla auton renkaat ja tie saatiin liukastettua niin, että sen uskalsi hilata hinausauton päälle.



Mies maksoi Sashalle ruhtinaallisesti, n. 1/5 Montenegrolaisen keski-kk-palkasta ja vuolaasti kiiteltiin puolin ja toisin.
Ja mikäli montenegrosta mies mitään ymmärsi, Sasha lupasi, että hänellä on aina tarjota kyyti.

Huomenna pitäisi sitten meidän saada uusi auto.
Toivottavasti se on riittävän iso, että saamme sekä perheemme, että matkalaukut siirrettyä ensi torstaina rajan yli Kroatian Slanoon...
Onneksi mies oli ottanut kaikki mahdolliset vakuutukset naarmuvakuutuksia myöten.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Meripäivä pitkin Montenegron rannikkoa

Maanantaille olimme varanneet veneen kuskeineen.
Varauksen teimme rantakadulla olevasta retkiä myyvästä liikkeestä.
En muista paikan nimeä, mutta se sijaitsee Nika Andusan päässä rantakadulla.
Siinä on kolme matkatoimistoa, tämä on niistä keskimmäinen ja paikkaa pitää Vladimir Panin.



Halusimme nimenomaan retken vain perheellemme, 
sillä pääsääntöisesti emme halua lomaillessa mennä ryhmien mukana.



Menopelejä olisi ollut kaikissa hintaluokissa aina upeisiin jahteihin ja purjeveneisiin asti.



Meidän tarpeisiimme riitti pieni vene ja suurten suositusten saattelemana valitsimme veneen, jota ohjastaisi Stevan. Häneltä saa matkan varmasti varattua suoraankin (WhatsApp +382 69 285 013).



Edellisenä päivänä Stevan viestitteli kanssamme ja kysyi toiveitamme.
Ja tänään aamulla tapasimme hänet satamassa. 
Mukana oli myös apukippari, 9 vuotias veljenpoika Ivo.



Ajelemme ensin Petrovacin edustalla olevan kahden saaren , Katicin ja Sveta Nedeljan, luokse.
Toisen saaren ympärillä lentelee joukko pääskysiä ja toisen ovat vallanneet lokit.
Stevan kertoo, että erottelu on tiukka, eivätkä linnut poikkea väärälle saarelle.


Toisen saaren huipulla on pieni kirkko, jonne voi halutessaan kavuta ihailemaan maisemia.




Pidämme snorklaustauon täällä.




Vesi on uskomattoman kirkas ja näemme joitain yksittäisiä kaloja.
Mies bongaa mustekalan, joita tähän tullaan kuulemma pyydystämään grilliin laitettavaksi.



Uintitauon jälkeen jatkamme rannikkoa pitkin etelää kohti.
Seuraava pysähdys on aivan vuoren jyrkänteen vierellä.



Vesi on kovertanut seinämiin tunneleita, joihin pääsemme uimaan.



Ihmettelemme, kun muita veneitä ei näy.
Paikka on kuulemma Stevanin "oma", jonne kaikki eivät karikkojen takia uskalla tulla.
Monet venekuskit kuulemma tulevat tänne vain kesäksi töihin, jolloin ajotaidot eivät ole niin hyvät.
Stevanille tämä on kotipaikka, joten nämä vedet hän tuntee kuin omat taskunsa.



Luolilta suuntaamme kohti yksityistä rantaa, jonne pääsee ainoastaan veneellä.
Siellä meillä on tarkoitus lounastaa.
Rannalle ei ole tulossa ketään muuta ja pariskunta tulee grillaamaan meribassia vain meitä varten.




Kallion suojaisessa kolossa on keittiö, josta alkaa pikkuhiljaa nousta houkuttelevia tuoksuja.
Vietämme rauhallista keskipäivää uiden, aaltoja kuunnellen ja rentoutuen.




Seuraamme kokkimme Brancon taitavaa kalojen käsittelyä.




Pian kivipöydälle katetaan tuoretta grillatua kalaa ja paikallista perunasalaattia.
Meillä kaikilla on nälkä ja syömme hyvällä ruokahalulla.



Lounaan jälkeen käännämme kurssin kohti pohjoista.
Emme kuitenkaan vielä aja Petrovaciin vaan ohitamme sen ja ajamme Sveti Stefaniin asti.



Matkalla näemme toinen toistaan hulppeampia huviloita.
Ne ovat kaikki rikkaiden venäläisten omistamia.



Yksi poikkeus kuulemma on, Montenegron kovimman rikollisen linna nököttää jyrkänteellä.



Venäläinen raha on kelvannut investointien myötä Montenegrossa ja siitä maksetaan hintaa mm. kauneimpien paikkojen menetyksenä venäläisten hallintaan.
Käymme muutenkin mielenkiintoista keskustelua Jugoslavian alueen maiden historiasta ja nykyisestä poliittisesta tilanteesta.



Lisäksi jotain projekteja ei ole saatu päätkseen ja tämäkin upealla paikalla seissyt hotellinalku on seissyt siinä samanlaisena jo 15 vuotta.



Saavumme Sveti Stefanin edustalle. Kyseessä on kylä, jonka edustalla on saman niminen saari.
Uimme saaren edustalla ja sen lähemmäs meillä ei ole asiaa.
Paikka on tarkoitettu muutamalle paikalliselle ja muutoin rikkaille.
Saarella on aikaa viettäneet mm. Robert de Niro ja Elizabeth Taylor.


 



Uinnin jälkeen suuntaamme takaisin kohti Petrovacia.
Nautimme laineiden keinutuksesta ja osa meistä taitaa nukahtaa...

Saavuttuamme satamaan kiitämme vuolaasti kippareitamme. Päivä on ollut mukava.

Hotellilla lekottelemme vielä hetken altaalla ennen kuin siirrymme suihkun kautta illalliselle.




Syömme tuhdit annokset Paradiso -ravintolassa,
jossa ystävällinen tarjoilijamme osaa muutamia sanoja suomea.



Tilaamme taas paikallista viiniä, joka onkin ihan hyvää.



Illallisen jälkeen kävelemme vielä rantapromenadin päähän katsomaan vanhaa linnoitusta,
josta voimme ihailla sekä Petrovacin iltavaloja että kaunista auringonlaskua.






Nappaamme vielä jälkkärijäätelöt katukojusta ja palaamme hotelliin nukkumaan.