lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Rantaelämää Slanossa sekä pikkukylät Ston ja Broce

Päivästä oli tulossa ennusteiden mukaan kuuma ja edellisen retkipäivän hikikarpalot lähes tulkoon vielä keikkuivat otsalla, joten päivä aiottiin viettää hotellin puitteista nauttien.



Päivä aloitettiin hotellin aamupalalla, joka on oikein hyvä.
joskin tytöt antoivat ison miinuksen Nutellan puuttumisesta.



Aamiaiselta siirryttiin suoraan aurinkoa palvomaan.



Hotellin uima-allasalue jatkuu sulavasti ranta-alueena 
ja voit kätevästi nauttia sekä altaasta että merestä samalla kertaa.




Riippuen siitä, millä kyljellä aurinkoa palvoo, maisemana on joko Slanon takana kohoavat kukkulat tai Slanon lahden sinisenä kimmeltävä meri.


Kuten Kroatiassa yleensä, täälläkin on pikkukivirantaa, 
joten etenkin tällaisen tottumattoman kannattaa varustautua uimatossuilla, 
...tai kuten minä: riippua tyttären käsikynkässä talutettavana.



Lounastauko pidettiin hotellilla.



Olimme jo edellisenä päivänä päättäneet tänään syödä illallisen hotellin ulkopuolella.
Mies tutkaili lähialueiden ravintolatarjontaa.



N. 20 minuutin ajon päässä sijaitsee pieni Stonin kylä, 
joka on kuuluisa hyvin säilyneistä kaupungin muureista.



Ajoimme ensin katsomaan noita 1300-1400 luvuilla rakennettuja muureja.
Ne ovat alunperin olleet 7 km pitkät ja ylettyneet viereiseen Mali Stonin kylään.
Nykyään niitä on jäljellä n. 5 km, kun osaa kivistä on käytetty muihin rakennuksiin.



Muurille pääsee kävelemään.
Liput maksavat aikuiselta 70 Kunaa eli n. 10 € ja lapsilta 30 kn.
Oli vielä kuuma, joten ihailimme muuria maasta käsin. 



Muuriin kuuluu kolme linnaa, joista yksi on Stonissa ja yksi Mali Stonissa.
Stonin linnakkeeseen tutustuminen maksaa myös 70 kn ja lapset 30 kn. Hiukan epäselväksi jäi, 
olisiko samalla lipulla saanut tutustua molempiin kohteisiin.




Tarkempia tietoja, kuten aukioloaikoja saa muurien omilta sivuilta.



Ston on söpö pieni kylä, jonka pieniä kujia on mukava kävellä.




Täällä oli sattumalta myös filmi- ja ruokafestivaalit (ehkä hiukan hulppea nimi tälle tapahtumalle) ja kirkon viereen aukealle oli pystytetty iso valkokangas.



Torilla oli myynnissä Kroatian pientuottajien tuotteita, josta ostimme hiukan tuliaisia.



Kylällä oli myös jonkinlainen uskonnollinen juhlapäivä ja pääsimme näkemään kulkueen, jossa pappi luki tekstejä, lapset heittelivät kukkia ja salviaa maahan ja muu joukko kulki mukana.




Juhlan tarkoitus jäi kyllä meille epäselväksi, mutta maassa tuoksui ihanasti salvialta.





Tämä alue tunnetaan myös suolasta, jota täällä on valmistettu jo paljon ennen muureja.



Ruokafestivaaleista huolimatta me olimme valinneet ravintolaksemme 
seuraavassa Brocen kyläsessä olevan perheravintola Mandracin



Ravintola on pieni kalaravintola, kalastajaperheen pitämä.



Sinne ajetaan pientä, kapeaa kannasta pitkin.
On varmistuttava, että autoja kulkee vain yhteen suuntaan kerrallaan, 
sillä pääsääntöisesti tielle ei sovi kahta autoa vierekkäin.



Palvelu on erinomaista ja ruoka hyvää.



Me otimme miehen kanssa jaettavaksi kala- ja äyriäislautasen ja pienimmäinen liittyi syömään samaa.
Isot ottivat pihvit, mikä on aina riski kalaravintolassa.
Uhkarohkeus kannatti ja poika kehui pihviä matkamme parhaaksi
-ja hän on syönyt aika monta hyvää pihviä.


Merenelävät ovat tuoreita ja ne käsitellään aivan asiakkaiden silmien alla.
Käytössä on kiviuunigrilli, josta nousee ihana tuoksu.


Oma puutarha takaa myös tuoreet vihannekset.



Mieskin on oikeastaan lihansyöjä, mutta koska kalalautanen tarjoiltiin vain kahdelle,
suostui jakamaan sellaisen kanssani.
Ehkä pieni annoskateus hänen katseessaan häivähti, kun isoille tuotiin pihvit.



Illallisen jälkeen kävelimme vielä Brocen kaduilla.


Täällä muuten oli huoneitakin varattavana, jos haluaa todella paikallista tunnelmaa.



Kadulla vanha rouva komensi kiukkuisesti vapaana tallustelevaa koiraa 
...tai sitten meitä, mistä sen tietää.






Uskaltauduimme kuitenkin kuvaamaan kylän karkeaa idylliä ennen hotelliin palaamista.





Hotellilla kävimme vielä jälkiruualle ennen yöpuulle käymistä.




perjantai 28. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Kotor, Tivat ja Kroatian Slano

Heti aamupalan jälkeen pakkasimme autoon perheen ja kamat
ja lähdimme suuntamaan kohti seuraavaa kohdettamme, Kroatian Slanoa.



Vielä viimeiset vilaukset Petrovaciin.



Montenegrossa meillä olisi kuitenkin päivälle pari kohdetta: Kotor ja Tivat.
Ajelimme ensin Budvaa kohti jo tutuksi käynyttä rantatietä, 
josta on todella kauniit maisemat merelle.

Pian Budvan jälkeen maisema kuitenkin muuttuu, 
kun siirrytään ajamaan rantakallioilta enemmän sisämaahan.
Tie on tasaista ja sen varrella on heinittynyttä maastoa ja teollisuusrakennuksia.

Päätieltä käännytään kohti Kotoria, jonne pääsee tunnelia pitkin.
Heti tunnelin jälkeen alkoi kuitenkin ruuhka ja autot matelivat verkkaista tahtia eteenpäin.
Viimeiseen kilometriin vaikuttaa Google mapsin mukaan menevän todella pitkän aikaa. Ja kun kohdalle sattuu parkkipaikka eikä takeita parkkipaikasta lähempänä Kotoria ole, 
päätämme jättää automme siihen.



Kävelymatkaa on alle kilometrin, mutta se tuntuu aika pitkältä kovassa helteessä.



Vihdoin saavumme Kotorinlahden rantaan ja Kotorin vanhan kaupungin muureille.



Vanha kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla ja se onkin todella kaunis ja hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki.






Vuonna 2016 se on valittu myös Lonely Planetin listoille ja jossain sitä kutsutaan vielä piilotetuksi helmeksi ja tuntemattomaksi.



Välimeren ristelijät tuovat tänne kuitenkin jopa useamman lastillisen vieraita päivässä, 
joten kovin tuntemattomalta se ei enää vaikuta.



Vanhan kaupungin kapeille kujille mahtuu kuitenkin aika hyvin väkeä, eikä tungoksen tuntua ainakaan näin kesäkuun lopulla ole. Tilanne voi olla toinen kuumimman sesongin aikaan.




Vanhassa kaupungissa on lukuisia ravintoloita ja kahviloita, joista valita, mikäli ruokaa mielii.
Lisäksi paljon pieniä putiikkeja, joiden tarjonta on lähinnä matkamuistojuttuja.



Lisätunnelmansa tuovat monet taidokkaat katusoittajat.



Kapeilta ja varjoisilta kujilta saamme myös helpottavaa viilennystä.


Vanhassa kaupungissa on myös kirkkoja ja kappeleita sekä museoita.




Kotorin kävelyn jälkeen palaamme autolle.
Miehellä oli puolitosissaan alunperin ehdotus, että menisimme katsastamaan Kotorin yläpuolella olevan kehutun näköalapaikan, josta on kuulemma upeat näkymät Kotorinlahdelle.
Sen reitti on oheinen:


Lisäksi arvosteluista voi lukea, että matka ylös on kamala.
Osan mielestä kamalin kaikista.
Mies tulkitsee ilmettäni reittivalinnan ja kommentit nähtyäni, 
että lienee paras unohtaa nämä näkymät.

Niinpä jatkamme turvallista reittiä kohti Tivatia ja siellä Porto Montenegroa.
Tämän vinkin saimme ensimmäisenä lomapäivänä tapaamaltamme pariskunnalta.



Tivatin alueelle saapuessamme huomaamme, että alueella on siistiä ja muita kyliä tiiviimpää omakotiasumusta.
Aivan Porto Montenegron edessä on maksullinen parkkipaikka, johon Romeo saa jäädä.



Porto Montenegro on äärimmäisen siistiä luksus-aluetta.
Se on kuitenkin rakennettu Montenegron vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.
Kaikkialla näyttää tyylikkäältä.



Satama-altaassa kelluu toinen toistaan upeampia jahteja.
Jahteja on myös myynnissä, joten voimme hiukan saada tuntumaa hintatasosta.
lapset ovat lähinnä järkyttyneitä, miten vene voi maksaa niin paljon...



Istahdamme lahden rantaan Sumosan sushiravintolaan lounastamaan.
Näkymät ovat maan kalleimmat, kuten yksi ravintola mainostaa.





Lounaan jälkeen kävelemme vielä hetken alueella haaveilemassa lottovoitosta.



Tivatista on tarkoitus jatkaa lyhyellä autovuokraamopysähdyksellä suoraan Slanoon.



Tällä kertaa otamme Tivatista lautan Kotorin lahden yli. 
Lauttamatka menee sujuvasti ja maksaa huikeat 4.5 €


Myös rajan ylitys sujuu ilman minkäänlaisia jonotuksia.
Jonoja ei näy kumpaankaan suuntaan.
Vaikuttaa siltä, että arkipäivä on paljon parempi ajankohta ylittää raja.

Rajamuodollisuuksien jälkeen posotamme Kroatian upeissa maisemissa kohti Slanoa.
Melkein koko matka kulkee kaunista rantatietä, josta voi ihailla turkoosina kimmeltävää merta.





Alueella näyttää olevan runsaasti villisikoja.



Slano on pieni kylä n. 40 min päässä Dubrovnikista.
Täällä meitä odottaa hotellimme Admiral Grand Hotel.



Hotelli on todella kauniilla paikalla Slanon lahdella.
Valkoinen pikkukiviranta alkaa välittömästi uima-allasalueen vierestä.




Hotelli on siisti, kuten viidentähden hotellilta voi odottaakin.




Saamme yhdistetyt huoneet.
Huoneet ovat siistit ja tilavatkin.
Värimaailma saa ne kuitenkin ehkä näyttämään vanhahtavilta, eikä ehkä viiden tähden tasoisilta.



Ehdimme hetken lekotella altaalla ennen kuin on aika valmistautua illalliselle.



Huoneen hintaan kuuluu illallinen buffet-ravintolassa.
Valitsemme pöydän terassilta, josta on upea näkymä auringon laskuun Slanon lahdelle.
Itse buffet on kuitenkin hälisevä, eikä ruoka ole kovin ihmeellistä.
Pohdimme, että seuraavana päivänä voisimme syödä jossain muualla.




Illallisen jälkeen teemme vielä pienen kävelyn Slanon kylässä ja huvivenesatamassa ennen,
kuin siirrymme huoneisiin nukkumaan.