tiistai 25. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Meripäivä pitkin Montenegron rannikkoa

Maanantaille olimme varanneet veneen kuskeineen.
Varauksen teimme rantakadulla olevasta retkiä myyvästä liikkeestä.
En muista paikan nimeä, mutta se sijaitsee Nika Andusan päässä rantakadulla.
Siinä on kolme matkatoimistoa, tämä on niistä keskimmäinen ja paikkaa pitää Vladimir Panin.



Halusimme nimenomaan retken vain perheellemme, 
sillä pääsääntöisesti emme halua lomaillessa mennä ryhmien mukana.



Menopelejä olisi ollut kaikissa hintaluokissa aina upeisiin jahteihin ja purjeveneisiin asti.



Meidän tarpeisiimme riitti pieni vene ja suurten suositusten saattelemana valitsimme veneen, jota ohjastaisi Stevan. Häneltä saa matkan varmasti varattua suoraankin (WhatsApp +382 69 285 013).



Edellisenä päivänä Stevan viestitteli kanssamme ja kysyi toiveitamme.
Ja tänään aamulla tapasimme hänet satamassa. 
Mukana oli myös apukippari, 9 vuotias veljenpoika Ivo.



Ajelemme ensin Petrovacin edustalla olevan kahden saaren , Katicin ja Sveta Nedeljan, luokse.
Toisen saaren ympärillä lentelee joukko pääskysiä ja toisen ovat vallanneet lokit.
Stevan kertoo, että erottelu on tiukka, eivätkä linnut poikkea väärälle saarelle.


Toisen saaren huipulla on pieni kirkko, jonne voi halutessaan kavuta ihailemaan maisemia.




Pidämme snorklaustauon täällä.




Vesi on uskomattoman kirkas ja näemme joitain yksittäisiä kaloja.
Mies bongaa mustekalan, joita tähän tullaan kuulemma pyydystämään grilliin laitettavaksi.



Uintitauon jälkeen jatkamme rannikkoa pitkin etelää kohti.
Seuraava pysähdys on aivan vuoren jyrkänteen vierellä.



Vesi on kovertanut seinämiin tunneleita, joihin pääsemme uimaan.



Ihmettelemme, kun muita veneitä ei näy.
Paikka on kuulemma Stevanin "oma", jonne kaikki eivät karikkojen takia uskalla tulla.
Monet venekuskit kuulemma tulevat tänne vain kesäksi töihin, jolloin ajotaidot eivät ole niin hyvät.
Stevanille tämä on kotipaikka, joten nämä vedet hän tuntee kuin omat taskunsa.



Luolilta suuntaamme kohti yksityistä rantaa, jonne pääsee ainoastaan veneellä.
Siellä meillä on tarkoitus lounastaa.
Rannalle ei ole tulossa ketään muuta ja pariskunta tulee grillaamaan meribassia vain meitä varten.




Kallion suojaisessa kolossa on keittiö, josta alkaa pikkuhiljaa nousta houkuttelevia tuoksuja.
Vietämme rauhallista keskipäivää uiden, aaltoja kuunnellen ja rentoutuen.




Seuraamme kokkimme Brancon taitavaa kalojen käsittelyä.




Pian kivipöydälle katetaan tuoretta grillatua kalaa ja paikallista perunasalaattia.
Meillä kaikilla on nälkä ja syömme hyvällä ruokahalulla.



Lounaan jälkeen käännämme kurssin kohti pohjoista.
Emme kuitenkaan vielä aja Petrovaciin vaan ohitamme sen ja ajamme Sveti Stefaniin asti.



Matkalla näemme toinen toistaan hulppeampia huviloita.
Ne ovat kaikki rikkaiden venäläisten omistamia.



Yksi poikkeus kuulemma on, Montenegron kovimman rikollisen linna nököttää jyrkänteellä.



Venäläinen raha on kelvannut investointien myötä Montenegrossa ja siitä maksetaan hintaa mm. kauneimpien paikkojen menetyksenä venäläisten hallintaan.
Käymme muutenkin mielenkiintoista keskustelua Jugoslavian alueen maiden historiasta ja nykyisestä poliittisesta tilanteesta.



Lisäksi jotain projekteja ei ole saatu päätkseen ja tämäkin upealla paikalla seissyt hotellinalku on seissyt siinä samanlaisena jo 15 vuotta.



Saavumme Sveti Stefanin edustalle. Kyseessä on kylä, jonka edustalla on saman niminen saari.
Uimme saaren edustalla ja sen lähemmäs meillä ei ole asiaa.
Paikka on tarkoitettu muutamalle paikalliselle ja muutoin rikkaille.
Saarella on aikaa viettäneet mm. Robert de Niro ja Elizabeth Taylor.


 



Uinnin jälkeen suuntaamme takaisin kohti Petrovacia.
Nautimme laineiden keinutuksesta ja osa meistä taitaa nukahtaa...

Saavuttuamme satamaan kiitämme vuolaasti kippareitamme. Päivä on ollut mukava.

Hotellilla lekottelemme vielä hetken altaalla ennen kuin siirrymme suihkun kautta illalliselle.




Syömme tuhdit annokset Paradiso -ravintolassa,
jossa ystävällinen tarjoilijamme osaa muutamia sanoja suomea.



Tilaamme taas paikallista viiniä, joka onkin ihan hyvää.



Illallisen jälkeen kävelemme vielä rantapromenadin päähän katsomaan vanhaa linnoitusta,
josta voimme ihailla sekä Petrovacin iltavaloja että kaunista auringonlaskua.






Nappaamme vielä jälkkärijäätelöt katukojusta ja palaamme hotelliin nukkumaan.












maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kroatia - Montenegro 2019: Retkeilyä Montenegrossa

Toisen päivän aamu aloitettiin hotellin aamiaisella.
Rakastan muuten hotelliaamiaisia!
Yksi syy, ettei meistä ole tullut innokkaita AirBnB:n käyttäjiä, lomalla haluan hotelliaamiaisen.
Euroopassa ne saattavat olla pettymys, kuten Roomassa, jossa se oli käytännössä kuivaa pakattua keksiä eikä juuri muuta.
Täällä Hotelli Meliassa aamiainen on hyvä, ei mikään super, mutta hyvä.

Aamiaiselta siirryimme suoraan altaalle viettämään helteistä aamupäivää.



Uintisession jälkeen, noin yhden aikaan iltapäivällä pakkauduimme autoon.
Tarkoituksena oli vierailu Skadar järvellä, läheisessä kanjonissa ja Cijevna-putouksilla.
Ei kun alfa romeon ilmastointi täysille, rouva kartanlukuvalmiuteen ja mies kuskiksi.


Ajoimme rannikon alavilta mailta ylevimmille maille ensimmäisenä kohteena Virpazar, 
joka on kylä Skadar-järven rannalla ja portti luonnonsuojelualueelle.

Tiet, joita ajelimme olivat pääsääntöisesti hyväkuntoisia, 
eikä yhtään korkeanpaikankammoista pelottavia.



Virpazarin käännös tulee aika yllättäen pienelle radan ylittävälle risteykselle.
Kartanlukija oli kyllä hereillä, kuski ei aivan, joten otimme hiukan lisävauhtia oikeaan risteykseen ajettuamme ensin sen ohi.


Virpazar on pieni eloisa (ainakin näin kesäaikaan) kylänen, 
jonne saavutaan aivan kapoista pientä tietä.
Malttamaton saattaa haluta jättää autonsa heti risteysalueen jälkeen avautuvalle ahtaalle parkkialueelle, jossa pyörii venematkakauppiaita. 
Riski ylihinnoiteltuun venereissuun on ilmeinen.

Auton voi huoletta ajaa hiukan syvemmälle kylään ja ainakin me löysimme helposti parkkipaikan.


Meillä oli ensin tarkoitus kiivetä Virpazarin yllä olevalle kukkulalle, 
jossa sijaitsee turkkilaisten vuonna 1478 rakentama Besac-linnoitus.


Helteessä nousuun kuukulalle kannattaa varautua vesipullolla, eikä jättää sitä autoon, 
kuten me teimme...
Ensin noustaan autotietä ja loppumatka kivettyä tietä pitkin.
Sisäänpääsy linnakkeeseen on aikuisilta huikeat 1 €, lapsilta 50 c ja pienimmitä lapsilta ei mitään.


Linnoitus ei ole suuren suuri, 
mutta sieltä on hienot näkymät ympäröivään luontoon ja Skadar-järvelle.




Muuten, hämähäkkikammoisten on syytä tietää, että ylös johtavan tien varsi on täynnä valtavia hämähäkinseittejä ja niissä killuvia suomalaisittain steroideja syöneitä hämähäkkejä...



Alas päin matka sujui vesivajeesta huolimatta leikiten, 
erityisesti jos ei ajatellut tietä reunustavia kahdeksanjalkaisia.




Myöhäistä lounasta söimme yhdessä kylän joenrantaravintoloista ja ruoka oli oikein hyvää.


Emme olleet ajatelleet veneretkeä järvelle, 
koska se ei ehkä ole niin suuri elämys suomalaiselle järvikansalle.
Koska helle oli kova, 
halusimme kuitenkin vilvoitella itseämme järven leppeissä tuulissa tunnin ajelulla.


Vuokrasimme veneen kuskeineen  25 € hintaan tunniksi.
Näimme useita vesilintuja ja saimme toivomaamme vilvoitusta.


Mikään must-kohde tuo veneajelu ei missään nimessä mielestäni ole.
Pidemmällä ajelulla voi halutessaan käydä esim uimassa.


Ajelun jälkeen pakkauduimme taas autoon ja jatkoimme kohti kanjonia.
Itse kanjonin pohjalle on vaikea päästä, joten tyydyimme ihailemaan kirkasta jokivettä tieltä käsin.




Käännyimme takaisin tulosuuntaan ja lähdimme ajelemaan kohti Cijevna-putousta, 
jota kutsutaan myös Montenegron Niagara Fallsiksi.


Putous sijaitsee aivan Niagara waterfall nimisen ravintolan kyjessä, 
joten sen voi laittaa navigaattoriin.



Putous ei ole suurimmillaan tähän vuodenaikaan,
mutta paljon vettä siinä nytkin kulki.



Kallioilla pitää olla varovainen, erityisesti silloin, 
kun vettä on sen verran, että sitä pääsee roiskumaan kallioille.
Nyt putousta vastapäätä olevat kalliot olivat varsin kuivia.



Kotimatkalla saimme ihailla upeita maisemia auringonlaskussa.





Palasimme takaisin hotellille, jonka italialaisessa ravintolassa söimme illallista.




Mahat pullollaan siirryimme huoneisiin nukkumaan, 
jotta jaksaisimme aamulla herätä veneretkellemme.