torstai 14. helmikuuta 2019

Sri Lanka 2019: Pitkä matka ja ensimmäinen retkipäivä

Sri Lanka on ollut To Go -listallamme jo kohtuullisen pitkään, mutta vasta nyt saimme matkan varattua.


12.2.2019 illalla lähti vajaan kuuden tunnin lento Qatar Airlinesilla kohti Dohaa. Siellä meillä oli lähes kuuden tunnin välilaskupysähdys. Ja aamupäivän kääntyessä iltapäivään jatkoimme kohti Colombon kenttää.
Qatar on ihan hyvä lentoyhtiö ja lisäksi Dohassa on pidemmille välilaskuille varsin hyviä Stop-over palveluita, kuten kaupunkikierroksia ja ilmainen yö hotellissa.


Me kuitenkin vietimme suurimman osan välilaskusta loungessa nukkuen. Saavuimme Dohaan niin aikaisin, klo 6, etteivät nämä stopover palvelut olleet vielä käytössä. Kannattaa kuitenkin tsekata, mitä kaikkea välilaskulle on mahdollista saada.




Matkamme alkuosaa varten olimme varanneet New Berlin Tours:lta kolmen yön Sri Lankan kiertomatkan.

Opas-kuskimme Udi olikin meitä vastassa kentällä. Emme halunneet jäädä Colomboon vaan jatkoimme samoilla takapuolilihaksilla noin 3 h matkan Colombosta Dambullaan.

Sinänsä matka ei kilometreissä ole kovin pitkä, vain n.130 km, mutta infra on täällä vielä lapsen kengissa. Käytönnässä pääosa teistä on vain kaksikaistaisia, yksi kaista kumpaankin suuntaan. Täällä on todella paljon hitaasti kulkevia mopoja ja tuktukeja, joita pitää kapeilla teillä ohitella.
Lisäksi hiekkakuorma-autot saavat ajaa vain yöaikaan, joten näitäkin oli  yöllistä kulkuamme tukkimassa lukuisa joukko.


Myöhään illalla saavuimme hotelliimme Pelwehera Village Resort Dambullaan. Koska olimme myöhästyneet meille varatulta illalliselta, oli hotelin väki varannut meille kanavoileipiä ja hedelmiä.
Hiukan epäilytti jonkin aikaa pöydällä seisseet kanaleivät, mutta nälkään soimme kuitenkin vähän.



Kyseessä ei ollut mikään luksushotelli, mutta riittävän siisti, että siellä hyvin saattoi viettää yhden yön. Aamiainen oli niukka, mutta riittävä kuitenkin, että pääsimme jatkamaan matkaa.



Udi oli meitä vastassa vanillaan sovittuna aikana. Kiertoretkemme ensimmöinen kohde oli Dambullan luolatemppeli, joka päätyi Unescon maaimanperintökohteeksi vuonna 1991.

Nivelrikon kanssa tänne ei ole asiaa, sillä Temppeli sijaitsee kukkulan päällä, jonne johtaa muhkuraiset, jyrkät portaat.



Portaiden vierestä aukeaa hieno vehreä maisema alas laaksoon.



Itse temppeli koostuu viidestä perättäisestä luolasta, joista viimeinen on uusin. Vanhemat osat, luolat 1-4 vaihtelevat kooltaan. Toinen luola on suurin ja siellä on useita Buddha-patsaita. Udi ohjasti meidät oppaan luo, joka kierrätti meidät kaikissa luolissa. 


Kannattaa huomioida, että alueella liikutaan paljain varpain. Erityisesti naisten olkapäät ja polvet tulee olla peitetty. Varusteita peitto-operaatioon voi vuokrata n. 1 € hintaan / vaatekappale temppeliin vievän portin vasemmalla puolella olevasta huoneesta.

Ensimmäisessä luolassa on valtava pitkä makaava Buddha-patsas. Sen varpaat ovat epätasassa, joten se on kuollut Buddha.



Luolatemppeliltä kiipesimme alas eri reittiä, kuin ylös mennessä. 


Udi halusi, että näemme vielä tämän valtavan kultaisen Buddha-patsaan.



Alhaalla kuljettajamme oli vastassa meitä ja matkamme jatkui kohti seuraavaa retkikohdetta. 
"Kyläkokemus" Dambullassa.


Ennen tätä kuitenkin maistelimme keltaista kookosta. Se on kookos, mutta sen liha ei ole syömäkelpoista kuten vihreän kookoksen eli ainoastaan makean mehun voi käyttää virvoikkeena. Täällä näitä myydään joka puolella.



Meille oli varattu härkävankkuriajelu, mikä vähän huvitti meitä. Oikea perus-turisti-kokemus. Kipsuttilimme vankkureilla pienen matkan tekojärven rantaan.


Täällä Sri Lankassa on paljon tekojärviä, ollut jo vuosisatojen ajan. Niistä paikalliset ovat kalastelleet ja saaneet turvattua makean veden saannin kuivanakin kautena.




Härän kyydistä siirryimme kiikkerän katamaraanin kyytiin. Teinille osoiteltiin hyvää paikkaa jalaksen kolosessa. Ja sinne hän menikin tyytyväisen istumaan. Pian perässä seurasi myös mela ja jutun juoni alkoi paljastua teinille. Hän päätyi melomaan paikallisoppaamme kanssa meidän muiden istuessa ja ihaillessa maisemia ja järven yllä lentäviä lintuja.



Veneellä menimme pienelle avokeittiölle, jossa meidän oli tarkoitus lounastaan. 


Vanha rouva Nandeni ja tyttärensä Mallika opettivat meille erilaisten curryjen ja muiden paikallisten ruokien valmistusta.

Nandeni näyttää, kuinka kookosta käsitellään

Mallika valmistaa herkullisia paikallisia ruokia perinteiseen tapaan



Pääsimme kaikki osallistumaan. Koska paikalla oli meidän lisäksemme vain kaksi muuta seuruetta, jokainen todellä pääsi osallistumaan ja näkemään. Toki nykyään pääsääntöisesti ruoka valmistetaan kaasuliedellä eikä avoliedellä, mutta esimerkiksi Udin äiti kuulemma mielellään edelleen kokkaa avotulella autenttisen maun saamiseksi.




Ruoka oli todella hyvää ja maistui varmasti erityisen hyvltä sen takia, että olimme päässeet itse mukaan tekemään ruokaa. Söimme ruuan perinteiseen tapaan sormin. Seurauksena currysta keltaiseksi värjäytyneet kädet.



Kun ruuat oli syöty ja ihanat emäntämme hyvästelty pääsimme tuk-tuk kyydillä takaisin autollemme.



Iltapäiväksi oli suunniteltu ajo Dambullasta Kandyyn. Matkalla pysähdyimme yrttipuutarhaan. Sri Lankassa on oma luonnonlääketieteensä eli ns. Ayrveda. Ja yrteistähän toki löytyy parannus joka vaivaan -ihan joka vaivaan. Opas kuljetti meitä rivakasti pensaalta ja puulta toiselle ja kertoi, muten erilaisia yrttejä yhdistelemällä saadaan erilaisia hoitoja... eräs seos kuulemma tehoaa erinomaisesti minun "äärimmäisen vaarallisiin" verkkosuoniini. Ei tarvita puukkoa, sipaus vaan muutaman viikon ajan ja nämä vaaralliset pirulaiset saadaan pois. Toisilla voiteilla lähtee myös ihottuma, erityisesti nuorimmaisemme atooppinen ihottuma on vaarallinen, koska alkaa levitä kasvoihin. Ja tämä tietty voide estää tämänkin! Ehkä osaatte lukea rivien välistä, että tämä biolääketieteilijä ei oikein uskonut näihin myyntipuheisiin. Saimme vielä Ayrveda-hieronnan, joka ei periaatteessa maksanut mitään, mutta toki lahjoituksen aina voi antaa...


Lopulta meidät vietiin kauppaan, josta olisi voinut ostaa kaikkia esiteltyjä voiteita jopa stockan kemikaaliosastolle kalliiseen hintaan. Arvaatte varmaan, ettemme ostaneet näitä ihmevoiteita ja jatkoimme matkaa.

Vilkkaaseen Kandyn kaupunkiin pääsimme alkuillasta. Tarkoitus oli ehtiä vielä Kandyn kuuluisaan Tooth Relic -temppeliin.



Täällä temppelissä ollaan paljon tarkempia vaatetuksen suhteen, myös miehillä. Ja kun viisihenkinen perheemme olisi tarvinnut jo ison nipun vaatteita, joista meiltä yritettiin riistää edelliseen temppeliin nähden kolminkertainen hinta, levitimme matkalaukkumme kadulle ja ryhdimme peittelemään irstaita osiamme, kuten polvia ja olkapäitä. Opas ja autonkuljettaja arvostelivat vieressä, mikä kelpaa ja lopulta uskaltauduime temppelin portille. Siellä minä en ollutkaan tarpeeksi säädyllinen, koska olkapäitä peittävä huivi oli liian läpinäkyvä. Hiukan uudelleen asettelua ja lopulta minäkin syntinen kelpasin. Syntiseltä kyllä varmasti näytinkin mekko vedettynä vyötäisille, jotta se olisi riittävän pitkä, huivi kieputeltuna olkapäille ja tukka rasvaisena Ayrveda-hoitomme päähän kohdistuneesta hieronnasta johtuen. Ja kuumeesta, joka minulle oli nousemassa.




Oppaamme Muhammed kertoi temppelistä todella yksityiskohtaisesti. Hän tunsi maalausten tarinat ja Buddhalaisuuden eri kertomukset. Lisäksi hän opasti muitakin paikalla olijoita käyttäytymään kunnioittavasti, mm. temppelin tietyille osille ei ole soveliasta kääntää selkää. Niinpä oli todella yllätys, kun myöhemmin Udi kertoi meille vanhan herran olevan muslimi. Tietämyksensä ja omistuneisuutensa perusteella olisi voinut kuvitella hänen olevan harras buddhalainen.



Kierroksen jälkeen riisuimme vartalon verhoilut ja suuntasimme kohti hotelliamme Oak Ray Heritageen. Kyseessä on kohtuullisen uusi hotelli, josta on mukava näkymä Kandyn järvelle ja vuorenrinteellä hienosti valaistulle valkoiselle Buddha-patsaalle.


Reissumme hintaan kuuluu illallinen, joten söimme sen hotellilla. Meitä tervehtimään tullut kokki oli kovin iloinen, kun seurueemme suuntasi Sri Lankalaista ruokaa tarjoavan pitopöydän ääreen. Jatkoimme Curryilla siis illallisenkin.



Illallisen jälkeen suuntasimme huoneeseen, koska minulle oli noussut reilun 38 asteen kuume. Nappasin kasan droppia ja painuimme pehkuihin.


Näkymät seuraavana aamuna hotellimme ikkunasta.













lauantai 10. marraskuuta 2018

Suomi, Helsinki: Getaway

Mieheni ei tykkää ostoksilla käynnistä ...ei yhtään.
40 minuuttia on kriittinen raja.
Rajan täytyttyä hän yhtyy kauppakeskusten kiukuttelevaan lapsikuoroon.
Niinpä olin hiukan hämmästynyt, kun hän toivoi synttärilahjaksi shoppailua,
jossa ostetaan vaan hänelle.
Ei siis mitään minulle, ei kerrassaan yhtään naistenosastoa!

Koska hänellä oli kuitenkin synttärit ja isänpäiväkin tulossa,
päätin järjestää sellaisen ostosreissun, jossa hänkin viihtyy!

Tapasimme pikaisesti kotona perjantaina töiden jälkeen.
Mies sai ajo-ohjeet, mutta en vielä paljastanut, minne olemme menossa.
Pientä vihjettä siitä, mitä oli tulossa, hän sai, kun autoon pakattiin mukaan matkatrolley.



Olin varannut meille huoneen Hotel Haveniin Superior-huoneeseen.
Vastaanotossa upgradesimme Grand Deluxeen, joka on varsin tilava huone.
Huoneet ovat vastaanottovirkailijan mukaan hiukan erilaisia.
Tässä meidän huoneessa erikoisuutena oli korkea huonekorkeus.





Haven on Suomen ensimmäinen Small Luxury Hotels of the World -ketjuun kuuluva hotelli. Nykyään Helsingissä on myös toinen ketjuun kuuluva hotelli Lilla Roberts.


Hotelliin asettautumisen jälkeen meillä oli
n. 1.5 h aikaa siihen toivottuun miestenvaateostosten tekoon.
Toimin tehokkaasti, mikä on äärimmäisen tärkeää vaikean shoppailijan kanssa:
keräsin kiireesti sopivia vaateparsia hyllyiltä ja istutin mieheni sovituskoppiin sovittamaan.
Kädenkäänteessä hain sopivampaa kokoa, ettei uhmaikäisen alterego pääsisi nousemaan esiin.
Taktiikka oli tehokas ja tämä shoppailusessio päätettiin hyvillä mielin,
useampi vaatekappale kassissa.

Keittiömestarin tervehdys, haukimoussea.

Illallisen olin varannut Passioon ja se oli huippuvalinta.

Kateenkorvaa
 Emme olleet aikaisemmin käyneet täällä, mutta täytyy kyllä todeta,
että tulemme aivan varmasti uudestaan. 

Sienimannaa ja pikkelöityä suppilovahveroa.

Kaikki oli kerrassaan herkullista ja viinimenun viinit olivat erinomaisia, mielenkiitoisia ja ruokaan täydellisesti sopivia.



Taimenta.

Illalliselle voi valita kolmen tai viiden ruokalajin menun sekä välijuustot.


Hirveä kahdella tapaa.

Me valitsimme viiden ruokalajin menun ja välijuustot sekä puolikkaan viinimenuun.


Välijuustot
 Tarjoilijamme oli ystävällinen.
Hän kertoi asiantuntevasti sekä ruuasta että viineistä.

Keittiömestarin tervehdys, väliraikastukseksi mm. punajuurijäätelöä
Perjantai-iltana ravintola oli täysi eikä satunnainen ohikulkija enää saanut pöytää.
Pöytä kannattaa varata siis etukäteen 

Jälkiruoka päärynästä, palsternakkakakusta ja -jäätelöstä
Illallisen jälkeen, vatsat pullollaan siirryimme Haveniin.



Hotelliöissä parhaita asioita ovat puhtaat, "rapisevat", muhkeat lakanat...


...ja hotelliaamiainen.



Hotellin aamiaisravintola on hotellin Etelärannan puoleisessa rakennuksessa,
entisissä GW Sundmansin tiloissa.
Siellä tarjoiltiin tunnelmallisissa puitteissa herkullinen aamiainen.




Aamiaisella oli yllin kyllin kaikkea ja monia suomalaisia makuja,
kuten itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja mallasleipää.



Pieni puute oli, että munakkaita ja pannukakkuja sai vain erilliseen hintaan.
Tämän tasoisessa ja hintaisessa hotellissa näiden olettaisi kuuluvan kokonaisuuteen ilman eri maksua.


Aamiaiselta on meri- ja kauppatorinäköala, mikä ei tosin näin harmaana, tihkusateisena marraskuuaamuna ollut tärkeässä osassa.
Kesällä kuitenkin varmasti hieno elementti.




Havenissa on pienisisäpiha, joka oli sisustettu vuodenaikaan sopivalla tavalla.
Kesällä tämä on varmasti ihana, erityisesti kun porttikongista siintää meri. 



Aamiaisen jälkeen meillä oli vielä pieni shoppailusessio.
Jotta juhlakalulle jäisi kokonaisuudesta positiivinen muistijälki,
olin vielä varannut meille kiinalaisen kokovartalohieronnan China Liangtse  Wellnessistä.


Ei kun kiinalaiset pyjamat päälle ja hoitoon.
Kiinalainen hieronta ei ole mitään lääppimistä vaan siinä poraudutaan napakasti kehon jumeihin ja ongelmakohtiin.
Kun asuimme Shanghaissa, kävimme hieronnassa säännöllisesti.
Harmi kyllä täällä Suomessa sitä voi tehdä paljon harvemmin.


Kävimme vielä pikaisesti tutustumassa Stockan uuteen Herkku Food Market -konseptiin.
Oli aika päättää marraskuinen pako arjesta ja palata kotiin.

Miehelle totesin kyllä, että ihan tällä konseptilla emme voi hänen vaateostoksiaan suorittaa, mikäli hän mielii useammat uudet vaatteet vuodessa...