Päivästä oli tulossa ennusteiden mukaan kuuma ja edellisen retkipäivän hikikarpalot lähes tulkoon vielä keikkuivat otsalla, joten päivä aiottiin viettää hotellin puitteista nauttien.
Päivä aloitettiin hotellin aamupalalla, joka on oikein hyvä.
joskin tytöt antoivat ison miinuksen Nutellan puuttumisesta.
Aamiaiselta siirryttiin suoraan aurinkoa palvomaan.
Hotellin uima-allasalue jatkuu sulavasti ranta-alueena
ja voit kätevästi nauttia sekä altaasta että merestä samalla kertaa.
Riippuen siitä, millä kyljellä aurinkoa palvoo, maisemana on joko Slanon takana kohoavat kukkulat tai Slanon lahden sinisenä kimmeltävä meri.
Kuten Kroatiassa yleensä, täälläkin on pikkukivirantaa,
joten etenkin tällaisen tottumattoman kannattaa varustautua uimatossuilla,
...tai kuten minä: riippua tyttären käsikynkässä talutettavana.
Lounastauko pidettiin hotellilla.
Olimme jo edellisenä päivänä päättäneet tänään syödä illallisen hotellin ulkopuolella.
Mies tutkaili lähialueiden ravintolatarjontaa.
N. 20 minuutin ajon päässä sijaitsee pieni Stonin kylä,
joka on kuuluisa hyvin säilyneistä kaupungin muureista.
Ajoimme ensin katsomaan noita 1300-1400 luvuilla rakennettuja muureja.
Ne ovat alunperin olleet 7 km pitkät ja ylettyneet viereiseen Mali Stonin kylään.
Nykyään niitä on jäljellä n. 5 km, kun osaa kivistä on käytetty muihin rakennuksiin.
Muurille pääsee kävelemään.
Liput maksavat aikuiselta 70 Kunaa eli n. 10 € ja lapsilta 30 kn.
Oli vielä kuuma, joten ihailimme muuria maasta käsin.
Muuriin kuuluu kolme linnaa, joista yksi on Stonissa ja yksi Mali Stonissa.
Stonin linnakkeeseen tutustuminen maksaa myös 70 kn ja lapset 30 kn. Hiukan epäselväksi jäi,
olisiko samalla lipulla saanut tutustua molempiin kohteisiin.
Tarkempia tietoja, kuten aukioloaikoja saa muurien omilta sivuilta.
Ston on söpö pieni kylä, jonka pieniä kujia on mukava kävellä.
Täällä oli sattumalta myös filmi- ja ruokafestivaalit (ehkä hiukan hulppea nimi tälle tapahtumalle) ja kirkon viereen aukealle oli pystytetty iso valkokangas.
Torilla oli myynnissä Kroatian pientuottajien tuotteita, josta ostimme hiukan tuliaisia.
Kylällä oli myös jonkinlainen uskonnollinen juhlapäivä ja pääsimme näkemään kulkueen, jossa pappi luki tekstejä, lapset heittelivät kukkia ja salviaa maahan ja muu joukko kulki mukana.
Juhlan tarkoitus jäi kyllä meille epäselväksi, mutta maassa tuoksui ihanasti salvialta.
Tämä alue tunnetaan myös suolasta, jota täällä on valmistettu jo paljon ennen muureja.
Ruokafestivaaleista huolimatta me olimme valinneet ravintolaksemme
seuraavassa Brocen kyläsessä olevan perheravintola Mandracin
Ravintola on pieni kalaravintola, kalastajaperheen pitämä.
Sinne ajetaan pientä, kapeaa kannasta pitkin.
On varmistuttava, että autoja kulkee vain yhteen suuntaan kerrallaan,
sillä pääsääntöisesti tielle ei sovi kahta autoa vierekkäin.
Palvelu on erinomaista ja ruoka hyvää.
Me otimme miehen kanssa jaettavaksi kala- ja äyriäislautasen ja pienimmäinen liittyi syömään samaa.
Isot ottivat pihvit, mikä on aina riski kalaravintolassa.
Uhkarohkeus kannatti ja poika kehui pihviä matkamme parhaaksi
-ja hän on syönyt aika monta hyvää pihviä.
Merenelävät ovat tuoreita ja ne käsitellään aivan asiakkaiden silmien alla.
Käytössä on kiviuunigrilli, josta nousee ihana tuoksu.
Oma puutarha takaa myös tuoreet vihannekset.
Mieskin on oikeastaan lihansyöjä, mutta koska kalalautanen tarjoiltiin vain kahdelle,
suostui jakamaan sellaisen kanssani.
Ehkä pieni annoskateus hänen katseessaan häivähti, kun isoille tuotiin pihvit.
Illallisen jälkeen kävelimme vielä Brocen kaduilla.
Täällä muuten oli huoneitakin varattavana, jos haluaa todella paikallista tunnelmaa.
Kadulla vanha rouva komensi kiukkuisesti vapaana tallustelevaa koiraa
...tai sitten meitä, mistä sen tietää.
Uskaltauduimme kuitenkin kuvaamaan kylän karkeaa idylliä ennen hotelliin palaamista.
Hotellilla kävimme vielä jälkiruualle ennen yöpuulle käymistä.
Kyllä teillä on ollut ihana matka. Kiitos että sain kuvien kera olla mukananne <3
VastaaPoista