Aikaisena juhannusaamuna siirrymme Kovasen kyydittämänä lentokentälle. Lähdemme sinivalkoisin siivin kohti Dubrovnikia. Kentällä pääsemme kokeilemaan miehen siivellä kaksi viikkoa aikaisemmin avattua Platinum-loungea, jossa syömme aamupalan ja tulemme palvelluksi erittäin ystävällisesti! Baaritiskin takana, josta tähän aamun aikaan mukaan lähtee vain cokista, tarjoilee ammattitaidolla ja äärimmäisellä ystävällisyydellä nainen, joka on silminnähden ylpeä työstään ja juuri avatusta loungesta. Hän jaksaa johdatella ulkomaalaisia tutustumaan saunaan useaan kertaan vierailumme aikana. Hienoa työtä.
8:15 ajallaan lähtee Finnairin lento kohti Dubrovnikia.
Lento on vain 3 tuntia, joten se hurahtaa melko nopeasti.
Pian allamme siintää Adrianmeri turkoosina ja jylhiä vuoristomaisemia: on aika laskeutua.
Kentällä muodollisuudet hoituvat kohtuullisen nopeasti ja pääsemme kohti vuokra-autojen kojuja.
Olemme etukäteen varanneet Sixtiltä citymaasturikokoluokan auton, jotta saamme sinne helposti mahtumaan viisihenkisen perheen kaikkine hepeneineen ja snorkkeleineen.
Saamme upgraden ja meitä odottaa Alfa Romeo.
Matkalaukkumme mahtuvat takakonttiin juuri.
Snorkkelikassi otetaan takapenkille.
Tarkoitus on ajaa Montenegron puolelle Petrovaciin, jossa hotellimme Melia Budva Petrovac sijaitsee. Matkaa ei ole kuin reilu 100 km, mutta reitti mukailee rannikkoa ja kulkee useiden pienten kylien läpi, joten siihen kuluu ajona n. 2,5 h.
Lyhyen ajomatkan jälkeen saavumme jo Euroopan unionin ulkorajalle, jossa joudumme jonottamaan. Matelemme hitaasti muiden turistien ja lauantaita viettävien paikallisten kanssa ensin Kroatian muodollisuuksien läpi ja sitten vielä Montenegron rajatarkastuksen läpi. Kaikkinensa tähän kuluu noin tunti. Myöhemmin tapaamme brittiläis-suomalaisen pariskunnan, jolla on talo alueella. He kertovat, että välillä tähän voi kulua jopa 3 h! Rajalla on kuulemma kuitenkin Webcam, josta voi seurata ruuhkia ja yrittää ajoittaa ylitystä sen mukaisesti.
Haluamme ajaa kauniin Kotorinlahden ympäri, mutta halutessaan voi oikaista lahden yli lautalla. Itse matkan nopeutumisesta en ole kylläkään varma, koska ohi ajaessamme näimme jonomuodostelmaa lautalle johtavilla kaistoilla.
Mies on googlettanut lentomatkalla meille ravintolan Kotorin lahden rannalta.
Päätämme pysähtyä siinä, pienessä kylässä juuri ennen Kotorin kaupunkia lounaalla.
Ravintola/Konoba Portun on todella kuvankauniilla sijainnilla
aivan veden ääressä viehättävässä kylässä.
Palvelu ja ruoka on erinomaista.
Tosin meillä on myös aivan hirvittävä nälkä, joten se nostaa pisteitä huomaamatta.
Lounaan jälkeen jatkamme yhden pysähdyksen taktiikalla -tai no kahden, jos huomioon ottaa lyhyen pysähdyksen, jotta saan otettua kuvan kuuluisasta Sveti Stefanin saaresta, jonne ei tavan rahvaalla ole asiaa. Mekin tyydymme siis vain näihin kahteen kaukaa otettuun kuvaan.
Toinen -se varsinainen - pysähdys on lyhyt kauppapysähdys paikalliseen Hipermarkettiin juomatankkaukselle. Sieltä on enää lyhyt matka kohteeseemme Petrovaciin. Petrovac on noin 30 min päässä vilkkaasta Budvan turiskohteesta. Petrovac on selvästi pienempi ja kompaktimpi, mutta kyllä täälläkin kohtuullisen vilkasta näin kesäkuukausina on.
Saavumme hotelliimme Meliaan ja se näyttää oikein hyvältä.
Se ei ole rannalla,
mutta aivan kivenheiton päässä Petrovacin rannasta.
Hotellilla on myös pieni uima-allasalue.
Pienen huonesähläyksen jälkeen (lapsille ei ole varattu huonetta meidän huoneen läheltä, mutta se hoituu kyllä pyytämällä) pääsemme huoneisiin, jotka ovat varsin siistit.
Parvekkeelta avautuvat kauniit näkymät.
Uiskentelemme hetken uima-altaalla ja sitten lähdemme katsastamaan uima-rannan.
Se on pikkukiviranta, niin kuin täällä suunnalla yleensä on.
Sen ansiosta vesi on todella kirkasta ja turkoosia.
Rannalta katsoen itse rantkakaistale ei ole kovin idyllinen,
Sitä reunustaa betoniseinä, jonka päällä kulkee rannan kävelykatu.
Uinnin jälkeen käväisemme pikaisella siistiytymisellä hotellihuoneessa ja palaamme rannalle vilkkaalle kävelykadulle.
Auringonlasku värjää maiseman kauniiksi.
Rantakatua reunustavat vanhaat rakennukset ja niiden upea kukkaloisto.
Katu on täynnä myyntikojuja ja ravintoloita.
Istahdamme yhteen ravintolaan illalliselle.
uskaltaudun kokeilemaan paikallista valkoviiniä.
Se on ihan ok, ei missään nimessä mitään hienoa, mutta helppoa juotavaa.
Illallisen jälkeen kävelemme takaisin hotellille jo pimenneessä yössä.
Matkalla pysähdymme vielä yhteen venereissuja tarjoavaan yritykseen.
Bookkaamme maanantaille veneen ja kuskin puoleksi päiväksi.
Osa meistä hyytyy matkalle ja pääsee kantopalvelun piiriin.
Kaikille maistuu uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti