Heti aamupalan jälkeen pakkasimme autoon perheen ja kamat
ja lähdimme suuntamaan kohti seuraavaa kohdettamme, Kroatian Slanoa.
Vielä viimeiset vilaukset Petrovaciin.
Montenegrossa meillä olisi kuitenkin päivälle pari kohdetta: Kotor ja Tivat.
Ajelimme ensin Budvaa kohti jo tutuksi käynyttä rantatietä,
josta on todella kauniit maisemat merelle.
Pian Budvan jälkeen maisema kuitenkin muuttuu,
kun siirrytään ajamaan rantakallioilta enemmän sisämaahan.
Tie on tasaista ja sen varrella on heinittynyttä maastoa ja teollisuusrakennuksia.
Päätieltä käännytään kohti Kotoria, jonne pääsee tunnelia pitkin.
Heti tunnelin jälkeen alkoi kuitenkin ruuhka ja autot matelivat verkkaista tahtia eteenpäin.
Viimeiseen kilometriin vaikuttaa Google mapsin mukaan menevän todella pitkän aikaa. Ja kun kohdalle sattuu parkkipaikka eikä takeita parkkipaikasta lähempänä Kotoria ole,
päätämme jättää automme siihen.
Kävelymatkaa on alle kilometrin, mutta se tuntuu aika pitkältä kovassa helteessä.
Vihdoin saavumme Kotorinlahden rantaan ja Kotorin vanhan kaupungin muureille.
Vanha kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla ja se onkin todella kaunis ja hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki.
Vuonna 2016 se on valittu myös Lonely Planetin listoille ja jossain sitä kutsutaan vielä piilotetuksi helmeksi ja tuntemattomaksi.
Välimeren ristelijät tuovat tänne kuitenkin jopa useamman lastillisen vieraita päivässä,
joten kovin tuntemattomalta se ei enää vaikuta.
Vanhan kaupungin kapeille kujille mahtuu kuitenkin aika hyvin väkeä, eikä tungoksen tuntua ainakaan näin kesäkuun lopulla ole. Tilanne voi olla toinen kuumimman sesongin aikaan.
Vanhassa kaupungissa on lukuisia ravintoloita ja kahviloita, joista valita, mikäli ruokaa mielii.
Lisäksi paljon pieniä putiikkeja, joiden tarjonta on lähinnä matkamuistojuttuja.
Lisätunnelmansa tuovat monet taidokkaat katusoittajat.
Kapeilta ja varjoisilta kujilta saamme myös helpottavaa viilennystä.
Vanhassa kaupungissa on myös kirkkoja ja kappeleita sekä museoita.
Kotorin kävelyn jälkeen palaamme autolle.
Miehellä oli puolitosissaan alunperin ehdotus, että menisimme katsastamaan Kotorin yläpuolella olevan kehutun näköalapaikan, josta on kuulemma upeat näkymät Kotorinlahdelle.
Sen reitti on oheinen:
Lisäksi arvosteluista voi lukea, että matka ylös on kamala.
Osan mielestä kamalin kaikista.
Mies tulkitsee ilmettäni reittivalinnan ja kommentit nähtyäni,
että lienee paras unohtaa nämä näkymät.
Niinpä jatkamme turvallista reittiä kohti Tivatia ja siellä Porto Montenegroa.
Tämän vinkin saimme ensimmäisenä lomapäivänä tapaamaltamme pariskunnalta.
Tivatin alueelle saapuessamme huomaamme, että alueella on siistiä ja muita kyliä tiiviimpää omakotiasumusta.
Aivan Porto Montenegron edessä on maksullinen parkkipaikka, johon Romeo saa jäädä.
Porto Montenegro on äärimmäisen siistiä luksus-aluetta.
Se on kuitenkin rakennettu Montenegron vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.
Kaikkialla näyttää tyylikkäältä.
Satama-altaassa kelluu toinen toistaan upeampia jahteja.
Jahteja on myös myynnissä, joten voimme hiukan saada tuntumaa hintatasosta.
lapset ovat lähinnä järkyttyneitä, miten vene voi maksaa niin paljon...
Istahdamme lahden rantaan Sumosan sushiravintolaan lounastamaan.
Näkymät ovat maan kalleimmat, kuten yksi ravintola mainostaa.
Lounaan jälkeen kävelemme vielä hetken alueella haaveilemassa lottovoitosta.
Tivatista on tarkoitus jatkaa lyhyellä autovuokraamopysähdyksellä suoraan Slanoon.
Tällä kertaa otamme Tivatista lautan Kotorin lahden yli.
Lauttamatka menee sujuvasti ja maksaa huikeat 4.5 €
Myös rajan ylitys sujuu ilman minkäänlaisia jonotuksia.
Jonoja ei näy kumpaankaan suuntaan.
Vaikuttaa siltä, että arkipäivä on paljon parempi ajankohta ylittää raja.
Rajamuodollisuuksien jälkeen posotamme Kroatian upeissa maisemissa kohti Slanoa.
Melkein koko matka kulkee kaunista rantatietä, josta voi ihailla turkoosina kimmeltävää merta.
Alueella näyttää olevan runsaasti villisikoja.
Slano on pieni kylä n. 40 min päässä Dubrovnikista.
Täällä meitä odottaa hotellimme Admiral Grand Hotel.
Hotelli on todella kauniilla paikalla Slanon lahdella.
Valkoinen pikkukiviranta alkaa välittömästi uima-allasalueen vierestä.
Hotelli on siisti, kuten viidentähden hotellilta voi odottaakin.
Saamme yhdistetyt huoneet.
Huoneet ovat siistit ja tilavatkin.
Värimaailma saa ne kuitenkin ehkä näyttämään vanhahtavilta, eikä ehkä viiden tähden tasoisilta.
Ehdimme hetken lekotella altaalla ennen kuin on aika valmistautua illalliselle.
Huoneen hintaan kuuluu illallinen buffet-ravintolassa.
Valitsemme pöydän terassilta, josta on upea näkymä auringon laskuun Slanon lahdelle.
Itse buffet on kuitenkin hälisevä, eikä ruoka ole kovin ihmeellistä.
Pohdimme, että seuraavana päivänä voisimme syödä jossain muualla.
Illallisen jälkeen teemme vielä pienen kävelyn Slanon kylässä ja huvivenesatamassa ennen,
kuin siirrymme huoneisiin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti