Tänään päivän ohjelmassa oli tutustua Cinque Terren alueeseen.
Se koostuu viidestä vuorenrinteellä olevasta kylästä ja itse asiassa nimi Cinque Terre tarkoittaakin viittä maata.
 |
| Cinque Terre on tuo kartalla näkyvä vihreä alue (älä välitä tuosta kohdemerkinnästä, sillä se johdattaa alueelle menevälle tielle) |
Cinque Terre on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997. Varsinaisen viiden kylän lisäksi Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu myös Porto Venere sekä Cinque terren edustalla olevat saaret.
Kylien väliä voi kulkea monella eri tapaa. Paikallisjuna pysähtyy kaikissa kylissä ja sen päätepysäkit ovat La Spezia ja Levanto. Lautta pysähtyy keskimmäistä Cornigliaa lukuunottamatta kaikissa kylissä. Kylien välissä on eritasoisia vaellusreittejä, joskin osa näistä on kärsinyt vuoden 2011 isoissa tulvissa eivätkä ole edelleenkään (kesä 2017) uudelleen avattu.
Myös omalla autolla voi kulkea, mutta se on hidasta pitkin vuoriston serpentiiniteitä.
Juna-aikatauluja voi katsoa täältä:
Lautta-aikatauluja voi katsoa täältä:
Kylät pohjoisesta etelään ovat:
Monterosso, joka on selvästi muita kyliä tasaisempi
ja siellä sijaitsee alueen ainoa kunnollinen ranta.
Vernazza, jossa sijaitsee merenkäynniltää rauhaisampi satama.
Corniglia, jonne ei ole suoraa vesiyhteyttä, sillä se sijaitsee korkealla vuorenrinteellä.
Manarola, jonka viinitarhoista tuotetaan Cinque Terren omaa viiniä, Sciacchetraa.
Riomaggiore, suurin kylistä ja epävirallinen pääkaupunki.
Me päätimme yhdistää eri matkustusmuotoja.
Niinpä aamulla aikaisin ajoimme mutkatietä alas Levantoon.
Parkkeerasimme autot junaradan välittömään läheisyyteen kätevästi Easy Parkia käyttäen.
Levantosta ostimme kaikille päiväpassit Cinque Terren alueelle.
Aikuisen lippu maksoi 16 €/päivä ja lapsen (alle 12 v) 10 €.
Liput saa ostettua heti juna-aseman aulasta ja ne pitää muistaa aktivoida vihreässä laitteessa vetäisemällä ennen junaan astumista. Lippuja myös tarkastetaan ja liputta matkustaessa saa sakot.
Halutessa voi myös ostaa kertalipun, joka maksaa 4€/matka/aikuinen ja lapselta 2 €.
Myös Bonassolasta voi ottaa junan, mutta sitten pitää Levantossa vaihtaa Cinque Terren paikallisjunaan, joten me ajoimme suoraan Levantoon autoilla.
Käytännössä meidän vuorenrinnehotellista kumpaankin kylään on yhtä pitkä ajomatka.
 |
| Junat ovat varsin siistejä ja ilmastointi toimii hyvin. |
Matkustimme junalla kauimmaiseen kylään eli Riomaggioreen, jonka ihastuttavilla kujilla teimme hiukan ostoksia.
Ajatuksemme oli kävellä Riomaggioresta 20 minuutin Via del Amore Manarolan kylään. Valitettavasti tämä aivan rannassa, kalliolla kulkeva reitti on pääosin suljettu, joten emme päässeet sinne.
 |
| Via del Amoren suljettu osa siintää tuossa vuoren rinteellä (Riomaggiore) |
Olimme jo menossa vuoristopolulle n. tunnin kestävälle reitille, muuta päädyimme kuitenkin käyttämään junaa. Ryhmämme jäsenillä on parhaillaan erilaisia fyysisiä esteitä ja joukossa myös yksi 6-vuotias.
Teimme Manarolassa lyhyen kävelyn ja katsastimme Via del Amoren toisen pään.
Ajatuksemme oli ottaa lautta Manarolasta Vernazzaan ja näin jättää Corniglia väliin, sillä sinne ei ole lauttaa. Valitettavasti merenkäynnin takia mitkään laivat eivät tänään pysähtyneet Cinque Terressä, joten laivamatka ei tulisi kyseeseen. Niinpä jatkoimme junalla.
Lautoilla pääsee myös La Speziaan ja Levantoon ja näistä edelleen muualle, jopa Porto Venereen.
Päätimme jokatapauksessa jättää Corniglian väliin, sillä juna-asemalta olisi lähes 400 portaan nousu ja edellä mainituista syistä se tässä helteessä tuntunut ryhmällemme järkevältä vaihtoehdolta.
Sinänsä täältä olisi voinut nähdä muut Cinque Terren kylät ylhäällä olevalta terassilta. Ja periaatteessa juna-asemalta on mahdollista saada bussikyyti ylös. Olemme vaan täällä sesonkiaikaan ja 9-hengen porukalla, joten bussikaan ei tuntunut järkevältä.
Jatkoimme junalla Vernazzaan, jossa meidän oli tarkoitus lounastaa. Pian huomasimme, että muillakin oli sama ajatus ja kaikki paikat olivat varsin täynnä. Jos vain mahdollista, kannattaakin sopiva ruokapaikka varata jo etukäteen, erityisesti jos liikkuu isommalla porukalla.
Niinpä päätimme hypätä junaan ja jatkaa Levantoon syömään. Sielläkin sopivan ruokapaikan löytäminen oli haaste, sillä täällä edelleenkin noudatetaan siestaa, ja me olimme liikkeellä juuri siestan aikaan. Saimme kuitenkin lopulta joukkiomme ravittua.
Olimme pakanneet mukaan uima-kamppeet ja menimmekin viettämään loppupäivää Levanton rannalle.
Se on pikkukivinen ranta, jossa on runsaasti (maksullisia) rantatuoleja. Ennen paikalle asettautumista pitää italialaiseen tapaan käydä buukkaamassa itselleen rantatuolit. Parhaat paikat voivat olla jo aikaisemmin buukattuja, joten ennen tiskillä käyntiä ei voi vapaalle paikalle istahtaa.
Rantailtapäivän jälkeen kävimme ostamassa juustoja, foccacciaa, viiniä ja muita herkkuja. Tarkoitus oli pitää hotellilla iltapala, sillä tässä helteessä ei kenellekään maistu kahta lämmintä ruokaa. Istuimme iltaa huoneemme terassilla ja ihailimme tähtiä ja kaskaiden siritystä. Muuten oli rauhallista, sillä täällä ei todellakaan kuulu kaupungin melu.
Tässä vielä muutamia likkejä Cinque Terrestä:
Lonely Planet:
Paljon tietoa koko alueesta, hotelleista, reiteistä, juna-aikatauluista jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti