Aamulla öisestä rajusta ukonilmasta ei ollut tietoakaan; aikainen aamu valkeni täysin pilvettömältä taivaalta. Tänään oli kuitenkin tarkoitus ajaa mutkatie viimeisen kerran alas ja jättää hyvästit Bonassolalle ja koko Italialle. Suuntana olisi Ranskan Saint-Aygulf aivan Saint-Tropezin vieressä.
Matkalla oli tarkoitus käydä Monacossa tutustumassa jetset-piireihin.
Lähdimme ajamaan pitkin rannikkoa kulkevaa moottoritietä jo hiukan ennen yhdeksää. Periaatteessa reitti on kaunis, mutta yllättävän iso osa siitä kuljetaan läpi kukkuloiden kulkevia tunneleita pitkin.
Aikaisen lähdön takia olimme kolmen tunnin ajon jälkeen perillä Monacossa jo ennen puoltapäivää.
Italian puolella maksetaan tietulleja, jotka määräytyvät ajettujen kilometrien mukaan. Mottoritielle mennessä otetaan lippu ja poistuessa maksetaan summa.
Ranskassa on tieosuuksille muutaman euron maksuja, jotka maketaan ko. tieosuudelle tultaessa automaattiin kolikoilla tai kortilla. Suomalainen pankkikortti kelpasi oikein hyvin.
Onneksi meillä oli jo kokemusta mutkatieajosta runsaasti, sillä ajo Monacon vanhan kaupungin kapeita kujia pitkin Monte Carloon oli aikamoinen mutkatie sekin.
Luulin jo turruttaneeni tällä matkolla korkeanpaikan kammoni ja suorastaan uhkarohkeasti ehdotin, että pyshtyisimme Monte Carlon ylle ottamaan kuvia näköalatasanteelta. En kuulemma kuitenkaan näyttänyt kovin vakuuttavalta seistessäni mahdollisimman kaukana reunasta puristaen samalla kaidetta rystyset valkoisina. Sain kuitenkin muutaman kuvan otettua.
Kävimme katsomassa muutaman must-kohteen eli Monte Carlon Casinon, Cafe Parisin siinä vieressä, sekä Sataman.
 |
| Olisiko tämä meille sopiva? |
Kävelimme läpi Les Pavillonsin upeiden liikkeiden. Tällä kertaa ei kuitenkaan mitään tarttunut matkaan... Jos ihan rehellinen olen, emme kehdanneet astua yhteenkään liikkeeseen sisään, sen verran fiineiltä ne vaikuttivat.
Monaco on rakennettu vuoren rinteelle, joten maisema on mielenkiintoinen.
Kurkistimme myös Formulakisojen reitille.
Monacosta jatkoimme vielä n. tunnin verran eteen päin Saint-Aygulfiin.
Tämä kylä on tällainen ihana eloisa kylä, jossa selvästi rantalomaillaan.
Hotellimme on aivan mahtava. Tätä hotellia pitää aivan ihana pariskunta Wim ja Tiny.
Tämä on kuin heidän kotinsa, jonne me olemme päässeet vieraaksi.
Omistajat ottavat vieraat vastaan henkilökohtaisesti. Ja sitä tuntee todella olonsa tervetulleeksi.
Hotelli on kolme vuotta vanha ja on aivan upeassa kunnossa. Siinä on vain 9 huonetta, joista yhtä asuttaa isäntäpari.
Huoneet ovat todella siistit. Varsinkin lasten huone. Isot lapset saivat nimittäin hienoimman huoneen: merinäköalalla ja isolla parvekkeella varustetun neljän hengen huoneen.
 |
| Näkymä lasten huoneen parvekkeelta |
Me aikuiset saimme tyytyä puutarhanäkymiin.
Hotellin "olohuoneessa" voi loikoilla tai vaikka katsella formulaa, niin kuin tänään.
Allas on pienessä puutarhassa ja lisäksi täällä on myös Jacuzzi.
Puutarhassa on jääkaappi, josta juomia voi käydä hakemassa ja kirjata ylös "listalle".
Juomien lisukkeeksi Wim toi meille kaikenlaista pikkusuolaista herkkua, mikä sopi oikein hyvin, koska varsinainen lounas oli jäänyt väliin.
Isännät suosittelivat meille Saint-Aygulfin keskustassa olevaa rantaravintolaa illallispaikaksi ja kävimmekin syömässä tässä Bleu et Blanc-ravintolassa.
Minun valkosipulilla maistetut jättiravunpyrstöni olivat herkullisia.
Ja taas maistuu uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti