Aamu Berliinissä alkoi aurinkoisena ja helteisenä. Ystäväperheemme vanhemmat lähtivät näyttämään autoaan huoltoon ja me lähdimme viiden lapsen kera aamiaiselle ja sen jälkeen kaupungille kävelemään ja ostoksille. Kesken ostosreissua tuli ikäviä uutisia; auton korjaus menisi ylihuomiselle. Palasimme hotellille kirjautumaan ulos ja pohtimaan vaihtoehtoja.
Schoenhausissa ei ollut enää tilaa edes yhdelle perheelle, joten siellä jatkaminen ei tullut kyseeseen. Pohdimme myös, että suunnittelisimme uuden reitin, mutta Itävallan hotellista menisi 70 % kahden yön hinnasta, ja koska meidän automme ei ollut rikki, me emme olisi saaneet palautusta vakuutuksesta. Niinpä jouduimme tekemään päätöksen, että jatkamme reittiämme ja tapaamme ystävämme parin päivän päästä sopivassa kohdassa. Ikävintä asiassa on se, että Itävallan Alpit olivat erityisesti ytsäväperheen isän eniten odottama kohde. Ja tietysti lapsia harmitti kovasti, kun odotettuun yhteiseen matkaan tulee tällainen tauko. Nyt toivomme, että viimeistään ylihuomenna auto tulee kuntoon.
Lähdimme vielä yhdessä tarkastamaan Checkpoint Charlien. Kävimme lasten kanssa läpi Black box -näyttelyn muurin historiasta ja kaivelimme omat muistomme muurin murtumisajalta. Aikaa, jolloin maantiedon koulukirjat kokivat muitakin muutoksia
 |
| Berlin Victory Colimn |
Tänään oli tiedossa pitkä siirtyminen eteläiseen Saksaan ja niinpä alkuiltapäivästä oli jatkettava matkaa.
Suuntana Dachau tai oikeastaan sen vieressä oleva pieni kylä Bergkirchen, joka on saanut nimensä korkealla kukkulalla olevasta kirkosta.
Kirkko olikin aivan hotellimme Gasthaus Grossin takana. Hotellilla olimme yhden pysähdyksen taktiikalla n. klo 19:45, kun olimme lähteneet n. klo 13. Mottoritie veti pääosoin hyvin, paria pientä ruuhkaa lukuun ottamatta. Etelää kohti saapuessamme alkoi tien vierellä näkyä viiniviljelmiä ja korjauskypsää viljaa. Loppumatkasta hotellille lyhyin tie oli onnettomuuden takia poikki, joten se pidensi hiukan ajoaikaa.
Kävimme vielä iltapalalla hotellin ravintolassa, joka olikin hotellin syrjäisestä sijainnista huolimatta yllättävän eloisa; täynnä ruokailevia ihmisiä. Sitten olikin ihanaa nostaa turvonneet jalat sängylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti