Itävallan Alpeilla päivä valkeni eilisen kaltaisena: kylmänä ja pilvisenä. Jopa räntää satoi hiukan. Olimme yhteydessä jo aamuyöllä korjatulla autollaan Berliinistä lähteneisiin ystäviimme ja päätimme muuttaa lennosta suunnitelmaa. Kylmän Alppimaiseman sijaan päätettiin tavata Romeon ja Julian näyttämöllä Veronassa.
Lähdimme ajamaan Alppitietä alas heti aamupalan jälkeen. Tällä kertaa sumu ei onneksi ollut niin kova kuin eilen ylös noustessa, joten saimme nauttia aivan huikaisevista maisemista...
...ja mitä alemmas pääsimme sitä korkeammaksi lämpötila nousi.
Pysähdyimme Grossglocknerin juurella sijaitsevaan Heiligenblutiin ihailemaan ja kuvailemaan hetkeksi maisemia.
Toinen pysähdys tehtiin pian Heiligenblutin jälkeen Jungfernsprungin vesiputoukselle.
Nousimme pienen matkan metsäpolkua, jotta pääsimme lähemmäs kuohuja.
Metsä olisi voinut olla yhtä hyvin Suomessa, mutta putous oli kyllä hieno.
Ajelimme Alppien upeissa maisemissa ja taas aivan huomaamatta vaihdoimme maata: Italiaan saapumisen saattoi huomata tiekyltteihin ja opasteisiin ilmestyneistä italiankielisistä nimistä.
Verona päätyi kohteeksemme sen vuoksi, että se osui puoliväliin matkalla Itävallasta Cinque Terreen. Saavuimme iltapäivällä hotelliimme.
 |
| Hotellin sivurakennus |
Olimme varanneet lennosta aamulla viimeiset huoneet hotelli Residence Ca Di Caprista. Kyseinen hotelli oli saanut erinomaiset arvostelut Tripadvisorissa. Lisäksi plussana hotellissa oli uima-allas.
 |
| Uima-allas, jossa iloinen uudelleen kohtaaminen ystäviemme kanssa tapahtui. |
Lähestyessämme hotellia aloin epäröidä, sillä alue oli lähes teollisuusalueenomaista. Miten täältä voisi löytyä mitään miellyttävää yöpaikkaa...
Kun pääsimme perille, olikin vastassa aivan ihastuttava, vanhasta maatilasta täysin kunnostettu hotelli, jonka jokainen huone on uniikki.
 |
| Huoneistomme aikuisten makuuhuone. Pienin halusi nukkua kanssamme prinsessavuoteessa. |
Joka puolella tuoksui hyvältä ja vaikka omaan makuuni sisustus on varsin runsas, oli se harkittua ja siistiä.
Meidät vastaanotti hotellin isäntä ja täytyy sanoa, että vastaanotto oli poikkeuksellisen ystävällinen ja huomaavainen.
Kävimme pikaisesti vaihtamassa uima-asut ja niin pääsimme huuhtomaan alppien pölyt oliivipuiden reunustamaan uima-altaaseen. Pian saapui myös ystäväperheemme ja yhteinen matka saattoi jatkua.
Pikaisen kaunistautumistauon jälkeen tilasimme taksit ja suuntasimme Veronan keskustaan.
(hei, ei kukaan jaksa enää ajaa ja kaikille ajoikäisille sitä paitsi maistuisi Amarone)
 |
| Rakastan italialaisia pikkukujia |
Ihastelimme Piazza Bran tunnelmaa ja sen reunalla komeilevaa Arena di Veronaa, jonne halajavan pitää ostaa Oopperaliput vähintään puoli vuotta etukäteen.
 |
| Arena di Verona |
Piazza Bran reunoilla on lukuisia ravintoloita. Pääosin mutkattomia pizza- ja pastapaikkoja.
Ystäviemme uudelleen tapaamisen kunniaksi halusimme kuitenkin syödä hyvin. Niinpä päätimme illastaa La Grigliassa, joka on vain kivenheiton päässä Piazzasta. Itse asiassa se on niin lähellä, että Arena di Verona paitsi näkyy osin ravintolaan se myös aika ajoin kuuluu ravintolaan.
Ruokamme oli erinomaista. Pihvit juuri oikeanlaisia, mehukkaita ja pehmeitä.
Ja ennen kaikkea palvelu oli ensiluokkaista ja osaavaa. Taisi olla matkamme ehdottomasti paras illallinen ja ehdottomasti paras viini. Otimme tarjoilijan meille suositteleman Amaronen, Veronassa kun ollaan, ja sen ihanan tumma ja täyteläinen maku huumasi meidät täysin.
Illallisen jälkeen kävelimme vielä hetken kaupungilla.
 |
| Arena di Verona iltavalaistuksessa |
Kävimme mm. "Julian parveketta" katsomassa. Ihan todellisuudessahan parvekkeella ei ole mitään tekemistä Shakespearen Julian ja Romeon kanssa, vaan on vaan keksitty, että kyseessä on Julian parveke. Silti se vetää matkailijoita puoleensa -niin myös meitä. Harmiksemme portit olivat jo kiinni, mutta näimme kuitenkin parvekkeelle.
Iltakävelyn jälkeen nappasimme taas taksit ja palasimme hotelliin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti