RoadTrip 2017, Päivä 11: Saint-Tropez ja rantailua

Aamulla heräsimme helteiseen päivään. Aamupala hotellillamme oli erinomainen! 

Sain vihanneksiakin!

Aamiainen oli katettu olohuoneeseen.

Vim ja Tiny tuntuvat tekevän kaiken itse, vain siivouksessa olen nähnyt heillä apulaisen.

Aamiaisella oli vielä lämpimiä croisantteja ja aivan tuoretta leipää.

Hedelmäsaalaatti oli itse pilkottu tuoreista hedelmistä ja he paistoivat pekonia ja munia toiveiden mukaisesti. Ihania juustoja oli tarjolla montaa sorttia.

Hyvän aamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä tutustumaan Saint-Tropeziin.
Rantatie on todella kaunis.

Vim kertoi meille, että tie saattaa sinne olla kovin ruuhkainen ja muutaman kilometrin matkalla voi olla jopa kahden tunnin jonoja. Hän ehdottikin, että ajaisimme autolla Sainte-Maximen satamaan ja ottaisimme sieltä yhteysaluksen Saint-Tropeziin.

Laivamatka maksoi akuisela 13 € edestakaisin ja alle 12-vuotiaalta 7 €, joten kyseessä on varsin kohtuuhintanen ja hauska tapa päästä lahden toisella puolella sijaitsevaan Saint-Tropeziin.

Yhteyksiä on muistakin kylistä, joten jokainen voi valita sopivan itselleen.

Sainte-Maximen satama

Aluksemme Saint-Tropeziin ei ehkä ollut yhtä hieno, kuin monet muut tällä alueella seilaavat alukset...

Saint-Tropezin satamassa näky oli hiukan vastaava kuin Monacossa; toinen toistaan upeampia aluksia erityisesti Nassaun ja Vallettan lipun alla.

Saint-Tropez on myös monen kuuluisuuden lomailupaikka ja tarjonta sekä hintataso on sen mukaista. Baareissa hinnat olivat suunnilleen Suomen hintatasoa.

Sen sijaan H&M:ää tai muita vastaavia ainakaan sataman läheltä on turha etsiä.

Sen sijaan tarjolla on esimerkiksi Chanelin upea myymälä, jonne emme taaskaan kehdanneet astua sisään. Myös joukko muita tunnettuja, kalliita merkkejä on täällä edustettuna.

Me uskaltauduimme Benettonin liikkeeseen tekemään ostoksia.
Ja ihailimme paikallisia luonnontuotteita kauniissa pikkuliikkeessä.

Alkuiltapäivästä palasimme omaan kylään ja lähdimme vajaan puolen kilometrin päässä olevalle rannalle. Tämä on mukava hiekkaranta, jossa tosin ei juurikaan ollut varjo- tai aurinkotuolitarjontaa. Niinpä levitimme pyyhkeet rantahietikolle ja lapset pääsivät peuhaamaan kohtuullisen kokoisiksi nousseihin aaltoihin.

Loppuiltapäiväksi tulimme vielä omalle uima-altaalle.

Illallinen syötiin hotellissamme Villa Perle de La Merissa. Vimillä ja Tinylla on tapana järjestää vierailleen aika ajoin illallinen, jonne asiakkaiden on mahdollista halutessaan tulla.

Tänä iltana oli Barbeque-ilta ja tarjolla oli ihania salaatteja, possua, naudanlihaa, ribsejä ja tonnikalaa. Jälkiruuaksi oli ihana raparperi crumble.

Wim ja Tiny valmistivat kaiken itse ja isännöivät koko illan.

Wim sytytti lapsille altaaseen valot ja hotellin lapset pitivät pool partya aikuisten vielä nauttiessa viinilasejaan.

Loistoilta!

RoadTrip 2017, Päivä 10: Bonassola - Monaco - Saint-Aygulf

Aamulla öisestä rajusta ukonilmasta ei ollut tietoakaan; aikainen aamu valkeni täysin pilvettömältä taivaalta. Tänään oli kuitenkin tarkoitus ajaa mutkatie viimeisen kerran alas ja jättää hyvästit Bonassolalle ja koko Italialle. Suuntana olisi Ranskan Saint-Aygulf aivan Saint-Tropezin vieressä.

Matkalla oli tarkoitus käydä Monacossa tutustumassa jetset-piireihin.

Lähdimme ajamaan pitkin rannikkoa kulkevaa moottoritietä jo hiukan ennen yhdeksää. Periaatteessa reitti on kaunis, mutta yllättävän iso osa siitä kuljetaan läpi kukkuloiden kulkevia tunneleita pitkin.

Aikaisen lähdön takia olimme kolmen tunnin ajon jälkeen perillä Monacossa jo ennen puoltapäivää.

Italian puolella maksetaan tietulleja, jotka määräytyvät ajettujen kilometrien mukaan. Mottoritielle mennessä otetaan lippu ja poistuessa maksetaan summa.

Ranskassa on tieosuuksille muutaman euron maksuja, jotka maketaan ko. tieosuudelle tultaessa automaattiin kolikoilla tai kortilla. Suomalainen pankkikortti kelpasi oikein hyvin.

Onneksi meillä oli jo kokemusta mutkatieajosta runsaasti, sillä ajo Monacon vanhan kaupungin kapeita kujia pitkin Monte Carloon oli aikamoinen mutkatie sekin.

Luulin jo turruttaneeni tällä matkolla korkeanpaikan kammoni ja suorastaan uhkarohkeasti ehdotin, että pyshtyisimme Monte Carlon ylle ottamaan kuvia näköalatasanteelta. En kuulemma kuitenkaan näyttänyt kovin vakuuttavalta seistessäni mahdollisimman kaukana reunasta puristaen samalla kaidetta rystyset valkoisina. Sain kuitenkin muutaman kuvan otettua.

Kävimme katsomassa muutaman must-kohteen eli Monte Carlon Casinon, Cafe Parisin siinä vieressä, sekä Sataman. 

Olisiko tämä meille sopiva?

Kävelimme läpi Les Pavillonsin upeiden liikkeiden. Tällä kertaa ei kuitenkaan mitään tarttunut matkaan... Jos ihan rehellinen olen, emme kehdanneet astua yhteenkään liikkeeseen sisään, sen verran fiineiltä ne vaikuttivat.

Monaco on rakennettu vuoren rinteelle, joten maisema on mielenkiintoinen.

Kurkistimme myös Formulakisojen reitille.

Monacosta jatkoimme vielä n. tunnin verran eteen päin Saint-Aygulfiin.

Tämä kylä on tällainen ihana eloisa kylä, jossa selvästi rantalomaillaan.

Hotellimme on aivan mahtava. Tätä hotellia pitää aivan ihana pariskunta Wim ja Tiny. 

Tämä on kuin heidän kotinsa, jonne me olemme päässeet vieraaksi.

Omistajat ottavat vieraat vastaan henkilökohtaisesti. Ja sitä tuntee todella olonsa tervetulleeksi.

Hotelli on kolme vuotta vanha ja on aivan upeassa kunnossa. Siinä on vain 9 huonetta, joista yhtä asuttaa isäntäpari.

Huoneet ovat todella siistit. Varsinkin lasten huone. Isot lapset saivat nimittäin hienoimman huoneen: merinäköalalla ja isolla parvekkeella varustetun neljän hengen huoneen. 

Näkymä lasten huoneen parvekkeelta

Me aikuiset saimme tyytyä puutarhanäkymiin.

Hotellin "olohuoneessa" voi loikoilla tai vaikka katsella formulaa, niin kuin tänään.

Allas on pienessä puutarhassa ja lisäksi täällä on myös Jacuzzi.

Puutarhassa on jääkaappi, josta juomia voi käydä hakemassa ja kirjata ylös "listalle".

Juomien lisukkeeksi Wim toi meille kaikenlaista pikkusuolaista herkkua, mikä sopi oikein hyvin, koska varsinainen lounas oli jäänyt väliin.

Isännät suosittelivat meille Saint-Aygulfin keskustassa olevaa rantaravintolaa illallispaikaksi ja kävimmekin syömässä tässä Bleu et Blanc-ravintolassa.

Minun valkosipulilla maistetut jättiravunpyrstöni olivat herkullisia.

Ja taas maistuu uni.

RoadTrip 2017, Päivä 9: Lepopäivä altaalla

Tänään vietimme täydellistä lepopäivää altaalla auringon paisteessa.

Joukkomme on sillä lailla levottomia sieluja, että lepopäivä ei tarkoita makoilua altaan äärellä, vaan akrobatianäytöksiä altaan reunalla, kiivaisiin väittelyihin johtaneita jalkapallo-otteluita, patikointia lähimaastossa, temppuilua renkailla ja Yatzy-mittelö aikuisten kesken.

Ihana, rento päivä, mutta huomenna taas maistuu meno, kun jatkamme matkaa.

Patikoijat näkivät metsässä villisikoja, mutta eivät ehtineet ikuistaa niitä kameraan.
Olivat ilmeisesti poikasia ja patikoijia oli kuulemma hiukan jännittänyt, jos palleroiden äiti saapuu paikalle...

La Rossola ylhäältä päin.

Vuoren huipulta avautui upea merinäköala.

Illalla ajoimme taas mutkatien alas Bonassolaan... 

...ja kävimme vielä illallisella ravintola Osteria Antica Guettassa, jonka olimme oikein buukanneet etukäteen.

Maisemat ravintolasta merelle ja auringonlaskun punertamalle taivaalle olivat mainiot.

Ruokani sen sijaan ei ollut. Sain purukumia muistuttavan raa'an pihvin, jonka jouduin palauttamaan keittiöön. Minulle tehtiin kyllä kokonaan uusi pihvi, joka oli syömäkelpoista. 

Onneksi muiden ruoka oli hiukan parempaa.

Loppulaskussa pihvini yritettiin kuitenkin laskuttaa kahteen kertaan. 

Lopulta saimme Limoncellot kaupan päälle sekä hiukan alennusta loppusummasta runsaiden pahoittelujen kera.

Harmi, että vahinko oli jo tapahtunut, sillä edellä mainittujen ongelmien lisäksi palvelu oli vajaavaista. Pullot tuotiin pöytään, mutta laseihin kaatelun hoiti asiakas itse. Samoin vesipullojen korkit olivat kiinni, sopivia aterimia piti pyytää erikseen, punaviini oli jääkylmää... Siis aivan vastakohta Veronan upealle palvelulle.

Illallisen jälkeen lähdimme viimeisen kerran mutkatietä ylös hotelliimme.

Matkalla alkoi salamoida ja näky oli kyllä hieno.

Nukkumaan mentyämme ukkonen nousikin aivan päällemme ja salama iski johonkin lähelle. Harvoin sitä kokee näin kovaa ukkosta. Harmillista, ettei sitä saanut vangittua kuvaan