Tänään oli vuorossa ajopäivä Ranskasta Belgian kautta Hollantiin.
Aamulla koko porukka heräteltiin sängyistä viileään aamuun.
Aurinko kuitenkin paistoi ja huoneemme parvekkeelta oli edessä kaunis näky Ailette-järvelle:
usvakiehkurat tanssivat järven yllä.
Lapset pakattiin autoihin ja takapenkki nukahtikin heti auton käynnistytyä.
Minä ja ystäväperheen rouva jouduimme kuitenkin pysymään skarppeina, olihan meillä taas tärkeä tehtävä toimia kartanlukijoina. Aika ajoin ainakin meidän autossamme on kuulunut nurinaa siitä, kun kartanlukija keskittyy esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tai kuvaamaan ohi kiitäviä maisemia, niin, että ohi meinaavat kiitää myös risteykset, joista pitäisi kääntyä...
Vaan hienosti on kaikki sujunut tähän asti.
Autolla matkustaminen näin navigaattorien ja Tripadvisorien aikaan on hirvittävän paljon helpompaa kuin aikaisemmin.
Pohjois-Ranska on selvästi tasaisempaa maastoltaan kuin Etelä- tai Itä-Ranska.
Täällä maisemia halkovat valtavat viljapellot.
Huomionarvoista on myös, että kaikissa kylissä, niissä pienimmissäkin, näyttäisi olevan kirkko
ja usein vieläpä varsin näyttävä sellainen.
Linnojakin näkyi!
Taas lähes huomaamatta vaihdoimme maata Belgiaan, jossa tasainen maasto jatkui.
Ajelimme pienten kylien läpi.
Talot ja niiden pihat olivat todella siistejä ja hoidettuja.
Missään ei näkynyt rähjäistä maataloa tai hoitamatonta puutarhaa.
Ja taas joka kylässä oli kirkko.
Välillä reittimme kulki pihateitä muistuttavia tienpätkiä pitkin.
Pian saavuimme Hollannin puolelle ja erikoiselle raja-alueelle Baarlen kylään.
Baarlessa on alueita, jotka kuuluvat Belgialle, pieniä saarekkeita keskellä Hollantia.
Tässä kylässä voit olla yhtäaikaa sekä Belgiassa että Hollannissa.
Raja saattaa mennä keskeltä kahvilaa.
Baarleen ajaessamme en itse ainakaan pysynyt kartalla siitä, kummassa maassa kulloinkin olimme.
Onneksi passintarkastusta ei tarvitse täällä tehdä!
Kylä oli selvästi ottanut irti kaiken tästä erikoisuudestaan
ja pieneksi maalaiskyläksi se oli täynnä ihmisiä.
Kävimme lounaalla Hollannin puolella Baarlea ...kai... ainakin lista oli hollanniksi.
Ja nimenomaan pelkästään hollanniksi.
Minun haparoivan saksani, google translatorin ja melko hyvin englantia taitavan tarjoilijan avustuksella saimme kuitenkin tilattua murua rinnan alle.
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme.
Vaikka tulppaanipeltoja ei tähän vuodenaikaan näekään,
Hollannin merkitys kukkien ja kasvien tuottajamaana käy pian selväksi maisemaa katsomalla.
Erilaisia puita, pensaita ja kukkia kasvaa säntillisissä riveissä teiden varsilla.
Ja myös täällä kaikki pihat on upeasti istutettu ja niitä on todella hoidettu.
Iltapäivällä saavuimme Arnhemiin, jossa meillä oli varattuna varsin siisti
ja uudelta vaikuttava Express Holiday Inn.
Arnhem on noin 150 000 asukkaan pikkukaupunki.
Keskustassa on runsaasti kävelykatuja, joita lukuisat liikkeet reunustavat.
Ne suorastaan kutsuivat naisväkeä ostoksille!
Miesväki ei tästä ollut niin innostunut, mutta malttoivat kuitenkin sen hetken, ennen kuin kaupat sulkivat ovensa.
Niin oli ostosreissu lopetettava ja siirryimme illallisen pariin.
Vierailumme Arnhemiin on varsin lyhyt, mutta sen ehti jo havaita, että kaupunki on erittäin siisti.
Vanhan kaupungin aukiot, joita monet eri kahvilat ja ravintolat reunustavat ovat hyvin eläväisiä näin sunnuntai-iltanakin.
Huomenna on taas aikainen aamu, koska ohjelmassa on ajo kohti Ruotsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti