Päivä 14
Päivä valkeni taas kuumana ja meillä oli suuntana Annecy-järvi.
Järvi on 14.6 km pitkä ja sen ympäriltä löytyy useita uimapaikkoja.
Paljon tietoa järvestä ja sen ympäristöstä löytyy oheisesta linkistä:
Mekin käytimme sitä sopivan rannan valintaan.
Me valitsimme hiukan syrjemmässä olevan Municipal beachin (Menthon - Saint-Bernard), koska siellä oli nurmikkoa loikoiluun, laituri, lasten ranta sekä palveluita.
Rannalla oli siisti ravintola, josta haimme picnic-lounaan.
Järvi on Rankan toiseksi suurin ja se on paikoin jopa 80 m syvä.
Vesi on siis sopivan vilvoittavaa ja nyt n. 25-asteista.
Rannan ympäristö oli selvästi vaurasta asuinaluetta ja siellä oli paljon hienoja taloja.
Myös Menthonin linna (Chateau de Menthon) siintää alas. Linnalta lähtee vaelluspolkuja ja muutenkin niitä on paljon Annecyn ympäristössä.
Rantojen tapaan myös luontopolut on esitelty yllä olevassa linkissä.
Alueella on myös upeita hotelleja, joissa voi nauttia luksus-tunnelmasta.
Rantapäivän ja pikaisen siistiytymisen jälkeen lähdimme tutkimaan Annecyn kuvankaunista vanhaa kaupunkia.
Tällä kertaa valoisaan aikaan.
Eriväriset talot ja kauniit istutukset reunustavat halki vanhan kaupungin puikkelehtivia kanaaleja.
Siellä on paljon söpöjä liikkeitä, jota myyvät mm. paikallisia tuotteita,
kuten tämä mm. oliviioljyjä ja balsamicoa myyvä liike.
Tämä liike oli siitä poikkeuksellinen, että sen myyjä palveli ja neuvoi meitä rauhassa,
vaikka kaupan sulkemisaika oli jo mennyt.
Pääosa kauppiaista nimittäin hätistää jopa selvästi ostoaikeissa olevan asiakkaan ulos kellon tarkasti sulkemisaikaan. Ei auta tuote kädessä kassalle suuntaavan asiakkaan hämmästynyt ilme, kun kauppa menee kiinni se menee kiinni... heti eikä minuutin kuluttua.
Me onneksi ehdimme tehdä tarvittavat ostokset ja sitten olikin suunnattava kohti varaamaamme ravintolaa.
Kyseessä oli vuorilla sijaitseva ravintola Chalet la Pricaz,
jota mieheni paikallinen työtoveri meille maiseman takia suositteli.
(La Forclaz, 74210 Montmin-Talloires)
Varaa tänne pöytä järvinäkymällä ja saavu ennen auringonlaskua!
Maisemat ja auringonlasku olivat aivan huikaisevia ja mutkaisen vuoristotienousun arvoisia!
(tie muuten oli oikein hyväkuntoinen ja pääosin riittävän leveä kahdelle autolle)
Ravintolan vierestä lähtevät valoisaan aikaan riippuliitäjät, joten lounasta täällä nauttiva saattaa päästä seuraamaan huimia hyppyjä järven ylle.
Menu ei ole mikään fine-dining vaan mutkatonta, paikallista ruokaa.
Annokset ovat suuria ja täällä on tapana lisätä juustoa joka väliin.
Kun tarjoilija otti tilaustamme, hän varmisteli, että haluammeko oikeasti tilata niin monta alkupalaa...
Kun annokset saapuivat, ymmärsimme ihmettelyn oikein hyvin! Nämä kuvat nimittäin ovat alkupaloista...
Pääruuaksi me aikuiset tilasimme jaettavaksi kaksi annosta raclet-juustoa ja kaksi annosta fondueta.
Ja ei, emme jääneet nälkäisiksi!
Tarjoilijamme oli huumorimies ja toisteli, kuinka pettynyt oli, kun emme syöneet kunnolla.
Oli vakuuttunut, ettemme oikein pitäneet ruuasta.
Palvelu olikin mukavaa vaihtelua, sillä se tapahtui sujuvalla englannilla eikä ollut lainkaan pönöttävää.
Illan edetessä ja auringon painuttua vuorten taakse saimme vielä ihailla miljoonien valojen syttymistä alas laaksoon. Sattuipa vielä kohdallemme ilotulitus, jota pääsimme ihailemaan ylhäältä käsin.
Päivä 15
Seuraava päivä olikin ajopäivä kohti samppanja-aluetta ja Reimsiä.
Koska reitille osuisi kohtuullisen hyvin myös Geneve, päätimme käydä siellä Geneve-järven rannalla aamiaisella.
Se olikin kallein aamiainen! Sveistin hintataso on varsin korkea ja vielä kun lisää Sveistissä vaaditun 40 € vinjetin. Se on voimassa vuoden loppuun eikä lyhyempää aikaa saa... eli varsin kallis lyhyelle visiitille eli mikäli mahdollista kannattaisi välttää lyhyellä visiitillä moottoriteitä.
Vinjetin voi hankkia etukäteen (ks. autoliiton sivuilta) tai sen voi ostaa huoltoasemilta ja tietulleilta.
Geneven turistiopas oli varustautunut unikkovarjolla.
Ihailimme hetken maisemia, mutta sitten olikin jatkettava matkaa.
Autoseurueidemme navigaattorit johdattivat meidät kahdelle eri reitille.
Sveitsin ja Ranskan rajalla tulli pysäytti meidän automme. Minulla alkoi jo hiki nousta, kun tajusin, että autossamme istuu ystäväperheemme poika ja tyttäremme on toisessa autossa...
...sen sijaan tyttäremme passi on meillä ja ystäväpojan passi taas ystäväperheen autossa.
Yritin näyttää mahdollisimman paljon kiltiltä ja kunnolliselta perheenäidiltä ja mahdollisimman vähän lapsikaapparilta...
Onneksi lyhyen kuulustelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa ilman passintarkastusta.
Viiden aikaan saavuimme majapaikkaamme n. 50 km Reimsistä eteen päin.
Meillä oli aluksi hotelli aivan Reimsissä, mutta viimeisimmässä matkan suunnittelupalaverissa vaihdoimme hotellin sellaiseksi, jossa on uima-allas.
Niinpä tulimme tänne Ailette-järven rannalla sijaitsevaan Hotel du Golf de L'Ailletteen.
Huoneemme oli siisti ja tilava perhehuone järvinäköalalla lähellä Laonin kylää.
Lämpötila putosi matkalla kymmenen astetta ollen enää n. 26 astetta kun saavuimme.
Se riitti kuitenkin lapsille, jotka hyppäsivät heti altaaseen.
Illallinen syötiin matkasta väsyneinä hotellilla ja se oli ihan hyvä illallinen.
Lapset pelasivat vielä erän biljardia vanhempien nuokkuessa vieressä ja toivoessa salaa,
että musta pallo livahtaisi ennen aikojaan pussiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti