Heräsin ensimmäisen kerran kahden aikaan yöllä ja sen jälkeen nukuin koiran unta ehkä viiteen aamulla. Olen aivan luvattoman surkea jetlagini kanssa. Ja lietsoin nuorimmaisenkin hereille jo reilusti ennen kuutta ja me yhdessä lietsoimme hereille miehen, jota ei normaalisti jetlag häiritse. Ainoastaan oma perhe saattaa häiritä unta. Ja hei, tänne aikaero kesäaikana on vain neljä tuntia ja minä olen sekaisin kuin seinäkello.
Siinä loman alun innossa päätimme sitten herättää viereisessä huoneessa uinuvan nuorison ja siirtyä aamiaiselle heti sen auettua klo 7.
Rakastan hotelliaamiaisia!
Ja erityisesti Hiltonin kaltaisten hotellien aamiaisia. Eikä tämäkään ollut pettymys.
Valikoimasta löytyy ihan mitä vaan toivoa saattaa ja hiukan sen ylikin.
Aamupalan jälkeen käväisimme tutkailemassa rantaa. Taivas alkoi pikku hiljaa seljetä, mutta viileä viima sai kaihoisasti kaipaamaan kotiin jääneitä viileämmän kelin vaatteita.
Olin etukäteen hiukan pelännyt, tulenko pärjäämään näillä lämpöasteilla...
Ranta hotellin edustalla on pitkä ja hienohiekkainen.
Meri kirkasta turkoosia vettä eikä ranta ainakaan näin aamutuimaan vaikuttanut kovin ruuhkaiselta.
Hotellin ympäristö on osin hiekkaista joutomaata, kuten suurin osa Salin saaresta on muutenkin sekä toisia hotelleja. Salilla on pisimmät perinteet turismisaarena.
 |
| Hilton mereltä päin katsottuna |
Toinen tärkeä turistisaari on nykyään Boa Vista.
Näihin kumpaankin tullaan ennen kaikkea hienojen rantojen takia.
Rantojen vaalea hiekka on peräisin Saharasta.
Saaren oma hiekka on tuliperäistä mustaa laavahiekkaa.
Nämä sekoittuvat rannalla kuvioiksi.
Siirryimme viettämään ensimmäistä varsinaista lomapäivää hotellin uima-altaalle.
Ja onnekseni päivä alkoikin lämmetä ja pian oli n. 26 astetta,
joten minäkin uskaltauduin bikinipukeisiin.
joten minäkin uskaltauduin bikinipukeisiin.
Koska vesi ei altaassa ole lämmitettyä, sinne en uskaltautunut, mutta lapset kylläkin.
Aurinko on täällä petollinen.
Täällä valtameren keskellä tuuli ja ja viileämpi ilmanala peittävät polttavuuden alleen ja aivan yllättäen huomaa jo ihon punoittavan jostain ...kuten minulla kainalosta?!
Täällä on näkynyt poikkeuksellisen paljon pahasti kärynneitä turisteja
-paljon enemmän kuin esim. Aasian polttavan auringon alla.
Alkuillasta lähdimme lyhyen kävelymatkan päässä olevaan Santa Marian kaupunkiin.
Mikään oikea kaupunki se ei toki ole, vaan ennemmin kylänen.
Täällä Salilla on kaksi kaupunki-nimeä käyttävää kylää: Santa Maria ja Espargos.
Lisäksi on kaksi kylää, ja siinä se sitten on.
Muutoin on vain yksittäisiä taloja tai pieniä taloryhmiä keskellä aavikkoa.
Koko Kap Verdellä on reilut 550 000 asukasta ja näistä puolet asuvat pääsaari Santiagolla, jossa sijaitsee myös suurin kaupunki Praia.
Salin saarella asukkaita on vain n. 30 000.
Koko Kap Verdellä on reilut 550 000 asukasta ja näistä puolet asuvat pääsaari Santiagolla, jossa sijaitsee myös suurin kaupunki Praia.
Salin saarella asukkaita on vain n. 30 000.
Hotelliltamme Santa Mariaan pääsee rantaa pitkin, jonne on rakennettu pieni mukulakivikatukin,
Tai voi mennä varsinaista tietä pitkin, mutta tien varrella ei juurikaan ole nähtävää.
Ranta sen sijaan on täynnä elämää.
Paikallisia nuoria pelaamassa ja kuntoilemassa, turisteja vielä keräämässä viimeisiä säteitä kehoonsa...
...sekä joukko erilaista sähläriä, joista moni on tullut Senegalista.
"Terve-terve, Anttilan hinta" joikua kuulee kyllästymiseen asti.
Ja kaikilla on tietysti ystävä juuri Suomessa... jostain syystä useimmilla ystävä tuntuu asuvan Tampereella...
Ystävällisen napakka No thanks onneksi riittää useimmille kaupusteluyritysten torjumiseen.
Pieniä ostoksia päädyimme kuitenkin tekemään: pienimmäinen halusi rummut, joita käyttää musaklubissaan ja tuliaisiksi kavereille hankittiin pienet korut.
Nyt meillä hotellihuoneessa raikaa afrikkalaiset rumpurytmit suomalaismaustein.
Söimme illallista Santa Mariassa.
Ravintola NHA Terra oli ihan mukavan näköinen ja sen terassi oli aurinkoisella paikalla,
joten jäimme siihen syömään.
Täällä kannattaa syödä mereneläviä, sillä kalastus on täällä edelleen yksi elinkeino
-joskin tursimille toiseksi jäänyt.
Kala on tuoretta ja vaikka tonnikalani oli grillattu kypsäksi,
se oli poikkeuksellisesti edelleen mehevää.
Mitään gourmetia ravintola ei tarjonnut, mutta hyvää perusruokaa ja ystävällistä palvelua.
Illallisen jälkeen palasimme hotellille varsin varhain, sillä jetlag-ongelmaisena minun oli päästävä untenmaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti