Sri Lanka 2019: Toinen retkipäivä

Aamu Kandyssa valkeni aurinkoisena, mutta meillä ei ollut enää aikaa ihailla auringonpaistetta Kandyssa vaan meidän piti suunnitelmien mukaisesti jatkaa matkaa. Illalla noussut kuume oli aamulla hiukan alle 38, joten otin lääkeannoksen, jonka avulla päästiin matkaan.

Toisena varsinaisena retkipivänä oli tarkoitus suunnata vuoristoalueille Nuwara Eliyaan. Vuoristossa pääsimme tutustumaan kuuluisan Ceylonin teen valmistukseen ja tarkoitus oli myös matkata yhdella maailman kauneimmaksi kehutulla rataosuudella Nanu Oyasta Ellaan.

Ensin lähdimme kipuamaan autolla serpentiiniteitä huikaiseviin maisemiin.

Teitä reunustivat erilaiset hökkelitalot, jotka oli rakennettu mitä jyrkimpiin rinteisiin. 

Huh, toivottavasti perustukset ovat näissä kunnossa.

Bongasimme maisemasta vesiputouksia ja teeviljelmiä. 

Joitain putouksia ihailimme vain auton kyydistä kaukaa, mutta myös tien vieressä saattoi nähdä putouksia, joiden äärelle pääsi pysähtymäänkin.

Kipusimme kaiken kaikkiaan lähes 2000 m korkeudelle. Näillä korkeuksilla ilma on selvästi viilempää, mutta suomalaisittain varsin lämmintä kuitenkin. Paikallisilla näkyi kuitenkin toppatakkeja ja villamyssyjä.

Piipahdimme Busalawan kylässä pienellä kävelyllä teepellolla. 

Pieni poika, ehkä neljän-viiden vanha pelmahti pyytämään rahaa matkailijoilta.

Annoimme pienen seteli pääsymaksuna.

Teeviljelmien seassa kulki betonipolkuja, joita pitkin pääsimme pieneen kyläseen kukkulan päällä.

Emme kuitenkaan uskaltaneet jäädä pidemmäksi aikaa, sillä iltapäiväksi meillä olisi juna, johon tuli ehtiä. Pois pääsimme ilman ylimääräisiä "tietulleja"

Pysähdyimme usaan kertaan ihailemaan ja kuvaamaan vuoristomaisemia.

Ylitimme Sri Lankan pisimmän joen Mahavelin.

Alueen monet teeviljelmät omistaa Damro teetehdas, 

jonka teen valmistukseen pääsimme tutustumaan.

Kyseessä on iso teenvalmistaja, 

joka houkuttelee paikalle turisteja mm. antamalla heitä kuljettaville oppaille lahjoja. 

Eli jos haluaa tutustua, johonkin pieneen teenvalmistajaan, pitää muistaa erikseen sitä vaatia.

 

 Meidät kierrätettiin tehtaalla ja saimme oikein hyvän opastuksen teenvalmistuksen saloihin.

Kestää kuulemma n. 24 h teelehden poimimisesta siihen, kun se on jo paketissa.

Kaikkein hienointa ja kalleinta on valkoinen tee.

Teelaatuja on hirvittävän paljon ja teen harrastus vetää vertoja viiniharrastukselle, 

kuten olemme oppineet kiinassakin matkustaessamme.

Tehtaalla on myös peni myymälä ja kahvio, jossa voi nautiskella kupin teetä ja palan suklaakakkua. Meillä oli kuitenkin jo kiire junalle, emmekä ehtineet jäädä päiväteelle. 

Pienet tuliaisostokset ehdimme kuitenkin tekemään ja Udi sai lahjateetä siitä hyvästä lisää.

Ostosten jälkeen pakkauduimme taas autoon ja suuntasimme kohti Nanu Oyaa.

Matkalla Nanu Oyaan selvisi, ettei meille oltu sovitun vastaisesti bookattu 1 luokan junapaikkoja. Aikataulukin alkoi olla aika tiukka useista pysähdyksistä johtuen, joten takeita edes junaan ehtimiseen ei ollut.

Pätkä, jonka mekin aioimme mennä on varsin suosittu, 

joten paikkalippujen puutteessa istumapaikoista ei ollut takeita, vaikka junaan ehtisimme. 

Udi ostamassa meille lippuja.

Onneksi ehdimme asemalle ajoissa. Toiseen luokkaan oli vielä lippuja tarjolla. 

Meidän lisäksemme asemalla oli kasapäin väkeä. Lisäksi jäseniäni särki ja minua paleli. Pakostakin tunnelma alkoi kiristyä... Hetken jo pohdimme, että jätämme junaosuuden sikseen ja jatkamme matkaa autolla. Olin kuitenkin nousevasta kuumeesta huolimatta halukas näkemään tämän maailman kauneimmaksi tituleeratun junamatkan.

Niinpä me ja reppureissaajat sekä paikalliset rynnimme junan saavuttua sisään. 

Oli heti varsin selvää, että tämä reilu kaksituntinen matkustettaisiin seisten. Ykkösluokka pitää varata kuukausia etukäteen, jos sinne mielii... Pahimmillaan muiden luokkien lipuilla ei edes pääse junaan, jos se on kovin täynnä.

Teimme tuttavuutta paikallisen perheen kanssa, kielimuurin takia lähinnä tarjoilemalla heille Suomesta tuotuja Fazerin parhaita. Käärepaperit lensivät surutta junan aivoimesta ikkunasta luontoon. Järkkyttyneenä ei auttanut kuin katsella, sillä me olemme täällä vieraana... Hirvittää, että suomalainen brändi on nyt roskana ainutlaatuisessa luonnossa.

Kanssamme seisoi myös kiinalainen ryhmä, jotka olivatkin kokeineita matkailijoita ja vaihdoimme kokemuksia heidän kanssaan. Taaempana kuuli reppureissaajien tarinoita ja suosituksia parhaista Sri Lankan kohteista. Ahtaudesta huolimatta tunnelma oli mukavan rento. Ja juuri, kun luulimme, ettei enää ahtaammaksi voinut käydä, jostain paikalle ilmestyi samosojen ym. herkkujen kaupustelijoita, jotka vaelsivat ihmispaljouden keskellä myyntikorejaan kantaen.

Maisemat vuoristoon ovat todella huikeita, mutta ehkä reitti kannattaa varata hiukan eri tavalla kuin kaikki muut tekevät, jos haluaa olla varmempi istumapaikasta. Kuvien ottaminen oli seisten hiukan hankalaa, joten huikeimmat maisemat ovat nyt vain muistikuvina. Lisäksi mieheni ja poikani jäivät vähän taemmas meistä muista ja saivat lähinnä ihailla junan vessasta tulleita aromeja... Ikimuistoinen junamatka.

Muilla tuntui olevan sama matka kuin meillä ja Ellassa koko joukko rynni ulos kaatosateeseen. Onneksi kuljettajamme oli ehtinyt jo Ellaan ja pääsimme pian kuivattelemaan.

Meidän oli tarkoitus mennä vielä kävelemään Little Adam's Peakille, 

mutta sateen takia päätimme tehdä sen aamutuimaan. 

Niinpä suuntasimme Ellan hotellimme Sky Green:lle. 

Hotelli ei sinänsä ole kovin kummoinen. Ihan siisti kylläkin. 

Näkymät hotellin ikkunoista kohti Ellan vuoria ovat aivan huikeat, 

suorastaan henkeäsalpaavan kauniit. 

Kun ilta pimeni, siirryimme illallistamaan hotellin ravintolaan.

Ruoka maistui muulle perheelle hyvin pitkän retkipäivän jälkeen.

Minä palelin kuitenkin aivan valtavasti ja jäseniäni särki. 

Aloin olla niin uupunut, että minun oli mentävä huoneeseen lepäämään. 

Muu perhe kiikutti jälkiruokani minulle sinne.

Kuumeeni oli noussut reiluun 39 asteeseen ja otin ison annoksen lääkettä sen taltuttamiseksi.

Tärisin kylmissäni, koska ilma vuorilla on selvästi rannikkoa ja alankoa viileämpää ja hotelli oli sellaista avomallia ilman lämmitystä.

Minut käärittiin kaikkiin löytyneisiin peittoihin ja pyyhkeisiin ja lopulta nukahdin.

Yöllä mies heräsi siihen, että sänky tärisi. Minulle oli iskenyt horkka, johon itsekin heräsin.

Oloni oli todella huonovointinen ja nyt alkoi vähän jo jännittää, että mikähän pöpö minulla oikein on. En ole pariin vuoteen sairastanut edes flunssaa, joten raju tauti matkalla oli varsinaista epäonnea.

Lisäsin lääkkeitä ja mietin, että onkohan Sri Lankassa malariaa tai denguekuumetta... ja mikä on itämisaika, emmehän olleet olleet kovin pitkään vielä matkalla, kun sairastuin.

Päätin aamulla googlettaa...

Sri Lanka 2019: Pitkä matka ja ensimmäinen retkipäivä

Sri Lanka on ollut To Go -listallamme jo kohtuullisen pitkään, mutta vasta nyt saimme matkan varattua.

12.2.2019 illalla lähti vajaan kuuden tunnin lento Qatar Airlinesilla kohti Dohaa. Siellä meillä oli lähes kuuden tunnin välilaskupysähdys. Ja aamupäivän kääntyessä iltapäivään jatkoimme kohti Colombon kenttää.

Qatar on ihan hyvä lentoyhtiö ja lisäksi Dohassa on pidemmille välilaskuille varsin hyviä Stop-over palveluita, kuten kaupunkikierroksia ja ilmainen yö hotellissa.

Me kuitenkin vietimme suurimman osan välilaskusta loungessa nukkuen. Saavuimme Dohaan niin aikaisin, klo 6, etteivät nämä stopover palvelut olleet vielä käytössä. Kannattaa kuitenkin tsekata, mitä kaikkea välilaskulle on mahdollista saada.

Matkamme alkuosaa varten olimme varanneet New Berlin Tours:lta kolmen yön Sri Lankan kiertomatkan.

Opas-kuskimme Udi olikin meitä vastassa kentällä. Emme halunneet jäädä Colomboon vaan jatkoimme samoilla takapuolilihaksilla noin 3 h matkan Colombosta Dambullaan.

Sinänsä matka ei kilometreissä ole kovin pitkä, vain n.130 km, mutta infra on täällä vielä lapsen kengissa. Käytönnässä pääosa teistä on vain kaksikaistaisia, yksi kaista kumpaankin suuntaan. Täällä on todella paljon hitaasti kulkevia mopoja ja tuktukeja, joita pitää kapeilla teillä ohitella.

Lisäksi hiekkakuorma-autot saavat ajaa vain yöaikaan, joten näitäkin oli  yöllistä kulkuamme tukkimassa lukuisa joukko.

Myöhään illalla saavuimme hotelliimme Pelwehera Village Resort Dambullaan. Koska olimme myöhästyneet meille varatulta illalliselta, oli hotelin väki varannut meille kanavoileipiä ja hedelmiä.

Hiukan epäilytti jonkin aikaa pöydällä seisseet kanaleivät, mutta nälkään soimme kuitenkin vähän.

Kyseessä ei ollut mikään luksushotelli, mutta riittävän siisti, että siellä hyvin saattoi viettää yhden yön. Aamiainen oli niukka, mutta riittävä kuitenkin, että pääsimme jatkamaan matkaa.

Udi oli meitä vastassa vanillaan sovittuna aikana. Kiertoretkemme ensimmöinen kohde oli Dambullan luolatemppeli, joka päätyi Unescon maaimanperintökohteeksi vuonna 1991.

Nivelrikon kanssa tänne ei ole asiaa, sillä Temppeli sijaitsee kukkulan päällä, jonne johtaa muhkuraiset, jyrkät portaat.

Portaiden vierestä aukeaa hieno vehreä maisema alas laaksoon.

Itse temppeli koostuu viidestä perättäisestä luolasta, joista viimeinen on uusin. Vanhemat osat, luolat 1-4 vaihtelevat kooltaan. Toinen luola on suurin ja siellä on useita Buddha-patsaita. Udi ohjasti meidät oppaan luo, joka kierrätti meidät kaikissa luolissa. 

Kannattaa huomioida, että alueella liikutaan paljain varpain. Erityisesti naisten olkapäät ja polvet tulee olla peitetty. Varusteita peitto-operaatioon voi vuokrata n. 1 € hintaan / vaatekappale temppeliin vievän portin vasemmalla puolella olevasta huoneesta.

Ensimmäisessä luolassa on valtava pitkä makaava Buddha-patsas. Sen varpaat ovat epätasassa, joten se on kuollut Buddha.

Luolatemppeliltä kiipesimme alas eri reittiä, kuin ylös mennessä. 

Udi halusi, että näemme vielä tämän valtavan kultaisen Buddha-patsaan.

Alhaalla kuljettajamme oli vastassa meitä ja matkamme jatkui kohti seuraavaa retkikohdetta. 

"Kyläkokemus" Dambullassa.

Ennen tätä kuitenkin maistelimme keltaista kookosta. Se on kookos, mutta sen liha ei ole syömäkelpoista kuten vihreän kookoksen eli ainoastaan makean mehun voi käyttää virvoikkeena. Täällä näitä myydään joka puolella.

Meille oli varattu härkävankkuriajelu, mikä vähän huvitti meitä. Oikea perus-turisti-kokemus. Kipsuttilimme vankkureilla pienen matkan tekojärven rantaan.

Täällä Sri Lankassa on paljon tekojärviä, ollut jo vuosisatojen ajan. Niistä paikalliset ovat kalastelleet ja saaneet turvattua makean veden saannin kuivanakin kautena.

Härän kyydistä siirryimme kiikkerän katamaraanin kyytiin. Teinille osoiteltiin hyvää paikkaa jalaksen kolosessa. Ja sinne hän menikin tyytyväisen istumaan. Pian perässä seurasi myös mela ja jutun juoni alkoi paljastua teinille. Hän päätyi melomaan paikallisoppaamme kanssa meidän muiden istuessa ja ihaillessa maisemia ja järven yllä lentäviä lintuja.

Veneellä menimme pienelle avokeittiölle, jossa meidän oli tarkoitus lounastaan. 

Vanha rouva Nandeni ja tyttärensä Mallika opettivat meille erilaisten curryjen ja muiden paikallisten ruokien valmistusta.

Nandeni näyttää, kuinka kookosta käsitellään

Mallika valmistaa herkullisia paikallisia ruokia perinteiseen tapaan

Pääsimme kaikki osallistumaan. Koska paikalla oli meidän lisäksemme vain kaksi muuta seuruetta, jokainen todellä pääsi osallistumaan ja näkemään. Toki nykyään pääsääntöisesti ruoka valmistetaan kaasuliedellä eikä avoliedellä, mutta esimerkiksi Udin äiti kuulemma mielellään edelleen kokkaa avotulella autenttisen maun saamiseksi.

Ruoka oli todella hyvää ja maistui varmasti erityisen hyvltä sen takia, että olimme päässeet itse mukaan tekemään ruokaa. Söimme ruuan perinteiseen tapaan sormin. Seurauksena currysta keltaiseksi värjäytyneet kädet.

Kun ruuat oli syöty ja ihanat emäntämme hyvästelty pääsimme tuk-tuk kyydillä takaisin autollemme.

Iltapäiväksi oli suunniteltu ajo Dambullasta Kandyyn. Matkalla pysähdyimme yrttipuutarhaan. Sri Lankassa on oma luonnonlääketieteensä eli ns. Ayrveda. Ja yrteistähän toki löytyy parannus joka vaivaan -ihan joka vaivaan. Opas kuljetti meitä rivakasti pensaalta ja puulta toiselle ja kertoi, muten erilaisia yrttejä yhdistelemällä saadaan erilaisia hoitoja... eräs seos kuulemma tehoaa erinomaisesti minun "äärimmäisen vaarallisiin" verkkosuoniini. Ei tarvita puukkoa, sipaus vaan muutaman viikon ajan ja nämä vaaralliset pirulaiset saadaan pois. Toisilla voiteilla lähtee myös ihottuma, erityisesti nuorimmaisemme atooppinen ihottuma on vaarallinen, koska alkaa levitä kasvoihin. Ja tämä tietty voide estää tämänkin! Ehkä osaatte lukea rivien välistä, että tämä biolääketieteilijä ei oikein uskonut näihin myyntipuheisiin. Saimme vielä Ayrveda-hieronnan, joka ei periaatteessa maksanut mitään, mutta toki lahjoituksen aina voi antaa...

Lopulta meidät vietiin kauppaan, josta olisi voinut ostaa kaikkia esiteltyjä voiteita jopa stockan kemikaaliosastolle kalliiseen hintaan. Arvaatte varmaan, ettemme ostaneet näitä ihmevoiteita ja jatkoimme matkaa.

Vilkkaaseen Kandyn kaupunkiin pääsimme alkuillasta. Tarkoitus oli ehtiä vielä Kandyn kuuluisaan Tooth Relic -temppeliin.

Täällä temppelissä ollaan paljon tarkempia vaatetuksen suhteen, myös miehillä. Ja kun viisihenkinen perheemme olisi tarvinnut jo ison nipun vaatteita, joista meiltä yritettiin riistää edelliseen temppeliin nähden kolminkertainen hinta, levitimme matkalaukkumme kadulle ja ryhdimme peittelemään irstaita osiamme, kuten polvia ja olkapäitä. Opas ja autonkuljettaja arvostelivat vieressä, mikä kelpaa ja lopulta uskaltauduime temppelin portille. Siellä minä en ollutkaan tarpeeksi säädyllinen, koska olkapäitä peittävä huivi oli liian läpinäkyvä. Hiukan uudelleen asettelua ja lopulta minäkin syntinen kelpasin. Syntiseltä kyllä varmasti näytinkin mekko vedettynä vyötäisille, jotta se olisi riittävän pitkä, huivi kieputeltuna olkapäille ja tukka rasvaisena Ayrveda-hoitomme päähän kohdistuneesta hieronnasta johtuen. Ja kuumeesta, joka minulle oli nousemassa.

Oppaamme Muhammed kertoi temppelistä todella yksityiskohtaisesti. Hän tunsi maalausten tarinat ja Buddhalaisuuden eri kertomukset. Lisäksi hän opasti muitakin paikalla olijoita käyttäytymään kunnioittavasti, mm. temppelin tietyille osille ei ole soveliasta kääntää selkää. Niinpä oli todella yllätys, kun myöhemmin Udi kertoi meille vanhan herran olevan muslimi. Tietämyksensä ja omistuneisuutensa perusteella olisi voinut kuvitella hänen olevan harras buddhalainen.

Kierroksen jälkeen riisuimme vartalon verhoilut ja suuntasimme kohti hotelliamme Oak Ray Heritageen. Kyseessä on kohtuullisen uusi hotelli, josta on mukava näkymä Kandyn järvelle ja vuorenrinteellä hienosti valaistulle valkoiselle Buddha-patsaalle.

Reissumme hintaan kuuluu illallinen, joten söimme sen hotellilla. Meitä tervehtimään tullut kokki oli kovin iloinen, kun seurueemme suuntasi Sri Lankalaista ruokaa tarjoavan pitopöydän ääreen. Jatkoimme Curryilla siis illallisenkin.

Illallisen jälkeen suuntasimme huoneeseen, koska minulle oli noussut reilun 38 asteen kuume. Nappasin kasan droppia ja painuimme pehkuihin.

Näkymät seuraavana aamuna hotellimme ikkunasta.