Tiistai oli retkipäivä.
Alla päivän reittimme Google Mapsissa.
Alla päivän reittimme Google Mapsissa.
Vuokrasimme auton hotellin viereisestä autovuokraamosta.
Lähdimme ajamaan kohti Zakroksessa sijaitsevaa rotkoa Death Valleyta.
Kreetalla on paljon rotkoja patikointiin, mutta tämä kyseinen oli kohtuullisen lähellä ja lisäksi ei vaikeusasteeltaan ollut ylitsepääsemätön nuorimmaisellekaan.
Ajelimme karuja vuoristoteitä.
Siellä täällä karuja vuorenrinteitä värittivät hopeanharmaalla olivipuuviljelmien suorat rivit.
Alavammilla mailla näkyi myös rypäleitä ja maissia.
Vaikka vuoristomaisema ensi näkemältä on varsin karu, huumaava tuoksu yllättää kuitenkin autosta helteeseen uskaltautuvan.
Ilmeisesti vuorenrinteillä kasvavat pienet lilat kivikkokasvit saavat aikaan tuon tuoksun.
Siellä täällä näkyi myös mehiläistarhoja, joiden värikkäät pöntöt oli helppo havaita vuorten kivikkoislta rinteiltä.
Kunkin rinteen korkeimmalta kohdalta taas löysi usein vuohen, joita täällä laiduntaa paljon.
Matkalla ajelimme ihanien pienten kylien läpi. Yhteen pysähdyimme hetkeksi kävelemään.
Mummoja ripustamassa pyykkiä, vanhoja papparaisia istumassa tavernojen terassilla.
Todella idyllistä.
Saavuimme Kuolemanlaakson parkkipaikalle, josta lähdimme laskeutumaan kiemurtelevia kivikkoisia polkuja kohti rotkoa.
Reittiä ohjaa aluksi keltainen salmiakkikuvio, mutta pian saa huomata, ettei näitä enää näykään.
Onneksi joku on merkinnyt kulkukelpoisen reitin punaisella maalilla, joten näitä merkkejä kannattaa seurata.
Tapasimme parkkipaikalla juuri rotkolta tulleen ranskalaisen pariskunnan, jotka arvelivat reitin kävelyyn menneen n. 1 h - 1h15 min.
Mies vakuutti, ettei reitti ollut vaikea, mutta hengästynyt puhe ei ollut täysin vakuuttava…
Sinänsä reitti on avain kulkukelpoinen normaalijalkaiselle.
Lonkka- tai polvivaivojen kanssa tänne ei kyllä ole asiaa.
Pinjametsien suojasta rotkolle päästyämme ilma oli kuitenkin paahtavan kuuma. Aurinko porotti taivaalta eikä näköpiirissä ollut edes pienen pientä pilvenhattaraa.
Lisäksi meidän olisi vielä palattava takaisin autolle.
Niinpä päätimme, että emme kävele koko reittiä vaan palasimme vajaan 40 minuutin kävelyn jälkeen takaisin päin. Se oli hyvä päätös, sillä autolle saapui viisi uitettua rottaa.
Vanhin ilmoitti, että hän tuntee pulssin kasvoissaan…
Yksi vaihtoehto voisi olla, että vie auton rotkon alaosaan, rannalle ja tulee sitten taksikyydillä ylös Näin ei joudu patikoimaan helteessä kumpaakin suuntaan.
Tälläkin meid'nkin tavalla pääsi kuitenkin ihastelemaan rotkon jylhiä maisemia ja testaamaan reisilihasten kuntoa.
Olimme katsoneet valmiiksi Kreikkalaisen Tavernan, Taverna Crete Sunin, lounaspaikaksemme.
Matkalla navigaattori ohjasi meitä välillä varsin pienille reiteille ja jossain vaiheessa huomasimme, että auto tuntuu oudolta.
Ounastelimme jo renkaan puhjenneen ja pysähdyttyämme totesimme näin tapahtuneen.
Olimme syrjäisellä vuoristotiellä hirveässä helteessä rengas puhki.
Onneksi autosta löytyi vararengas.
Soitto autovuokraamoon ja saimme luvan alkaa vaihtaa rengasta.
Minä taltioin tapahtumaa miehen uurastaessa renkaan kimpussa. Hyvin pian hän kuitenkin havaitsi, että autossa ollut pultinvääntäjä ei sovikaan näihin renkaisiin.
Siinä ehdin jo nähdä otsikot
Sitten saapuikin pelastus...
Läheisen talon asukas -luojan kiitos kohdallamme oli edes talo - oli palaamassa perheensä kanssa rannalta ja pysähtyi kysymään, josko tarvitsemme apua.
Mieheni ei uskonut apua tulevan, sillä hän epäili, ettei pysähtyjän vanhan auton kyydissä olisi sopivaa pultinvääntäjää.
Siihen he -mieheni ja paikalle pysähtynyt- kuitenkin kyykistyivät renkaan äärelle.
Me vaimot ja lapset seurasimme tapahtumaa tarkasti
Ja kuin taivaanlahjana, miehen pultinväännin puri automme pultteihin ja miehet saivat yhdessä tuumin renkaan vaihdettua.
Taas osoitus kreikkalaisesta ystävällisyydestä
Vuolaiden kiitosten jälkeen jatkoimme matkaa kohti lounaspaikkaa.
Taverna Crete Sun oli oikein perinteinen kreikkalainen perheyritys.
Aikuiset lapset tarjoilevat ja vanha rouva ja herra grillaavat souvlakia suvun reseptillä.
Lounaan jälkeen kaipasimme kaikki mereen uimaan hiet pois.
Ajoimme kaunille pienelle samettihiekkaisella rannalle Xerokampokseen.
Hiekka oli todella pehmää ja vesi lämmintä ja kristallin kirkasta.
Vietimme rannalla rentouttavan iltapäivän rankan patikoinnin ja rengasrikko-jännityksen jälkeen.
Kotiin palasimme rantareittiä pitkin. Täälläkän ei tosin vältytty serpentiinimäisesti vuorenrinteitä mutkittelevilta teiltä.
Maisemat vuorelta turkoosiin mereen olivat todella kauniit.
Loppureitti kulki -korkeanpaikankammoisena voisin sanoa onneksi -aivan rannan tuntumassa rantakylien läpi.
Taas idyllisä pikkukyliä täynnä paikalliselämää.
Hetken jo pohdimme, että olisimme ajaneet johonkin lähikylään illalliselle, mutta päivän seikkailut väsyttivät retkuettamme sen verran, että päädyimme hotellille syömään ja iltauinnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti