Suomi, Espoo 2018: Ravintola Fat Lizard

Kävimme tänään kokeilemassa oman kotikaupunkimme ravintolatulokkaan,

tänä vuonna avatun Fat Lizard ravintolan.

http://ravintolafatlizard.fi/

Poikkeuksellista espoolaisessa genressä on, että ravintola ei sijaitse ostoskeskuksessa.

Varsinaisesti miljöö Otaniemen metroaseman välittömässä läheisyydessä ei ole paras mahdollinen tai sanotaanko idyllein.

Toisaalta kuulopuheiden mukaan ravintola on alusta asti vetänyt hyvin asiakkaita, 

joten siinä mielessä sijainti on mitä mainioin.

Ravintola on sisutukseltaan modernin rento, 

mutta yksityiskohtiin ja kokonaisilmeeseen on selvästi panostettu.

Palvelu oli ystävällistä ja auttavaista, mutta ei tunkeilevaa.

Pyynnöstä saimme suosituksia niin omaan pääruokavalintaani kuin miehen olutvalintaan.

Fat Lizard on myös pienpanimo, jonka oluita ravintolassa voi koemaistaa.

Tarjolla on myös joukko muiden pienpanimoiden oluita.

Trendikkäästi alkupaloiksi on tarjolla parikin sirkka-annosta.

Mieheni päätyi kokeilemaan friteerattuja sirkkoja, joita me muutkin uskaltauduimme maistamaan.

Maku ja suu tuntuma oli hyvä, joskin minulle jäi tunne, että joku koipi tai tuntosarvi jäi kurkuuni poikittain... saattoi kyllä olla hyvinkin vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta.

Alkupalat vaihtelevat n. 5 -14 € välillä.

Minä otin 14 € "Grankulla Burgerin".

Nimet ovat vekkulimaisia; tämä burgeriksi nimetty ruoka on oikeasti blinejä, katkarapua ja muikunmätiä.

Ja annos oli herkullinen.

Seuraavaksi pöytään tuotiin tyttöjen pääruuat.

Itse olen hiukan sitä mieltä, että ellei kyse ole aivan pikkulapsista,
koko pöytäseurueen pääruuat voisi tuoda samaan aikaan tai ainakin kysyä ajoituksesta asiakkaalta.

Nyt -varsinkin kun me aikuiset saimme odottaa pääruokaamme kohtuullisen pitkään,
nuoriso oli syönyt jo pääruokansa meidän ruokamme saapuessa.

Yhdessä syömään on kuitenkin tultu.

Ajoituksesta tulee siis pieni miinus.

Nuorempi söi lastenlistalta lohta ja perunoita ja vakuutteli kovasti pitävänsä annoksesta.

Myös isomman tyttären lastenlistan burger oli hyvää ja hävisi esiteinin suuhun kokonaan.
(Lasten pääruuat 8 €)

Annokset olivat mielestäni lastenlistallakin ihan hyvän kokoisia 

ja sopivat vaikkapa pieniruokaiselle teinitytölle myös.

Mieheni oli tilannut Fat (L) Cheese burgerin 300 g puuhiiligrillissä paistetulla Black Angus pihvillä ja sai erinomaisen arvosanan ruokailijalta. Pihvi oli mehukas ja medium, kuten pitää.
(Pääruuat 19.50 -34 €, Pizzat 14.50 - 22 €, salaatit 18 €)

Minun annokseni The Zander oli ihanan rapeaksi voissa paistettua kuhaa, beurre blancia, perunoita ja kasviksia. Kuhaa oli niin paljon, että viimeisiä suupaloja en yksinkertaisesti saanut mahtumaan.

Kastike oli hyvää ja sitä olisi voinut olla loraus enemmänkin.

Jälkiruokamahaan mahtui kuitenkin vielä.

Lapset saavat tilata aikuisten listalta 50% alennuksella (normaalisti 8-12 €),
mutta tämän kokemuksen perusteella se ei näyttänyt vaikuttavan annoksen kokoon.

Mies ja vanhempi tytär tilasivat Flaming Alaskan eli jonkinlaista uunijäätelöä vadelmilla ja Oreo crumblella. Se sai erinomaiset arvostelut.

Samoin pienimmän Donut Trump -annos vaahtokarkkeineen, jäätelöineen, donitseineen ja hattaroineen maistui neidille.

Minä tilasin Fat misun eli mascarponevaahtoa, mansikoita, paahdettua valkosuklaata ja vohvelia.

Vohvelipalat olivat ehkä hiukan kuivia ja annos olisi voinut minun makuuni olla hiukan raikkaampi esim. sisältämällä enemmän mansikoita.

Joka tapauksessa sekin oli hyvä ja minä nyt en ole paras jälkkäreitä arvostelemaan,
koska pidän enemmän suolaisesta kuin makeasta.

Kaiken kaikkiaan meille jäi mukava tunnelma ja hyvä maku suuhun.

Tänne voi tulla uudestaankin!

Kreikka, Kreeta 2018, päivä 7: Kotiinlähtöpäivä

Aamupalan jälkeen mies kiiruhti jälleen kerran hotellin vastaanottoon kysymään huoneesta iltapäivälle.

Yllätykseksemme sellainen oli järjestynyt 

-hotellin perimmäisestä nurkasta, lievästi tupakalta tuoksahtavassa huoneessa.

Viis siitä, elämämme helpottui kerta heitolla, kun ei tarvinnut olla täysin huoneetta klo 12 alkaen.

Vielä viimeinen uintipäivä ennen kotiinpaluuta ja viimeinen Almyran vesijumppa.

Kymmenen aikaan illalla lähti kuljetuksemme kohti Heraklionin lentokenttää.

Pieni yksityiskohta paluumatkaltamme:

Kun bussimme saapui lentokentälle, Apollon opas selitti tohkeissaan, että Heraklsionin kenttä on kovin vilkas, joten meidän pitäisi jäädä jonoon bussin viereen kaikkien muiden suomalaisten kanssa ja Apollo johdattaisi meidät sitten oikealle tiskille.

Totesin miehelleni, että jos osaamme ihan itse liikkua esim. Shanghain, Honkongin, Heathrow:n ja New Yorkin kentillä, voisimme uskaltautua uhmaamaan kohtaloa ja jättää jonon sikseen ja siirtä aivan itse tiskille...

Kentällä oli yksi rivi tiskejä, ei tainnut olla edes 20 tiskiä.

Näistä yhdessä komeili hienosti Finnairin logo.

Päättelimme kuin Nicke Knackerton konsanaan, että sen täytyy olla meidän tiskimme.

Ja saimme kuin saimmekin, aivan ilman Apolloa, baggage dropin tehtyä 😂

Kone lähti harmiksemme taas tunnin myöhässä n. klo 02:15. 

Saimme jonkin verran nukuttua, mutta kuinka ihana oli lentokoneyön jälkeen

 napata tyyny ja peitto kainaloon ja kömpiä riippukeinuun nukkumaan vielä aamupäiväunet.

Matkamme oli oikein onnistunut: riittävästi lepoa ja uimista sekä tasapainottamassa aktiviteetteja sopiva annos.

Hyvää ruokaa, lämpöä aurinkoa ja ystävällisiä ihmisiä.

Kyllä Kreetaa voi lämpimästä suositella.

Kreikka, Kreeta 2018, päivä 6: Kiukuttelua, kissoja ja terveydenhuoltoa

Tänään vietettiin leppoisaa uintipäivää.

Tytöt hoitivat hotellin kissoja, pojat pelailivat pingistä ja kaikki uimme ja nautimme auringosta.

Matkustimme tänne Apollo-matkatoimiston paketilla.

Lento on harvinaisen hölmöön aikaan, lähdemme huomenna -tai oikeastaan maanantain puolella- 

kotimatkalle klo 1.15 lähtevällä lennolla.

Kansainvälisten säännösten mukaan huoneet pitää luovuttaa klo 12.

Ei kovinkaan kätevää helteessä ja kolmen lapsen kanssa.

Niinpä alusta pitäen olemme yrittäneet saada sovittua huoneen jatkamisesta

 tai vaikka jopa ihan uuden bookkaamisesta.

Meille sanottiin, että tulkaa päivää ennen lähtöä kyselemään. Tänään aamulla teimme niin.

Sitten meitä käskettiin tulemaan tunnin päästä… sen jälkeen illallisaikaan.

Ja kun illallisaikaan asia ei lähtenyt etenemään oli äänensävyni jo varsin ärsyyntynyt.

Varsinkin, kun vastaanoton "ylempi" ihminen sanoi, että hotellissa on vapaa huone, mutta meidän ei kannata maksaa koko hintaa siitä vaan ainoastaan pienempi hinta uloskirjautumisen pidentämisestä.

Sitten vastaanotossa sattumalta ollut manageri kehtaa sanoa, että äänensävyni on ikävä.

No totta hemmetissä se alkaa olla ikävä, kun meitä juoksutetaan asian tiimoilta moneen kertaan 

sen kuitenkaan etenemättä.

Hymyillenkö pitäisi kiittää??

Hotelli on ollut oikein mukava, mutta selvästi henkilökunta on aivan kuormittunutta kovan työn alla.

Aamupalalla on kaksi paistopistettä, joiden väliä ravaa yksi ihminen hiki hatussa.

Ja nyt viime päivinä on jatkuvasti jotain lopussa, milloin lasit, milloin jäätelö.

Henkilökunta hymyilee ja auttaa parhaansa mukaan.

Harmillista, ettei managementistä tule tähän mitään tukea 

ja tämänpäiväisen perusteella näen kyllä missä vika on...

No, me jäämme odottamaan, miten huomenna käy.

Illaksi lähdimme Stelioksen kyydillä Ierapetraan illalliselle. 

Stelios oli suositellut meille Zorbas-ravintolaa, joten päätimme kokeilla sitä.

Myös Zorbas on Ierapetran rantakadulla ja ruoka olikin oikein hyvää

ja palvelu taas ystävällistä.

Ehdimme myös tervehtiä tutun kaupan henkilökuntaa, jotka tunnistivat "Simon" jo pitkältä.

Tällä kertaa emme tehneet enää ostoksia.

Ravintolassa pöytämme alla parveili taas kissoja.
Pienin heitti muutaman palan kalaa niille.
Ja kun lisää ei tullut riittävän nopeasti, kalanhajuiset pienen ihmisen sormet ehtivät saada pienen pienen pureman.

Koska en ollut varma mm. rabies-tilanteesta Kreetalla, päätin soittaa HUSiin, tarkoituksena konsultoida infektiolääkäriä.

Vaikka keskusneiti sanoi yhdistävänsä LNS:ään, päädyin kuitenkin terveysneuvontaan terveydenhoitajalle.

Tätä en nyt kuitenkaan olisi tarvinnut…

Hän kuitenkin ystävällisesti lupasi pyynnöstäni konsultoida lastenlääkäriä

...tosin hän konsultoi lastenkirurgia eikä infektiolääkäriä…

Ohjeena oli hakeutua päivystykseen täällä Kreetalla.

Tutkimme karttaa ja samanaikaisesti jonotin Apollon päivystävään numeroon.

Varsin pitkän jonotuksen jälkeen Apollolta lopulta vastattiin ruotsiksi.

Kysyin ruotsiksi puhuuko hän englantia, koska se on minulle sujuvampi kieli. Hän taas totesi, että sinähän puhut ruotsia. Juu, niin puhun, mutta haluan mieluummin puhua englantia.

No, neitonen suostui vaihtamaan englanniksi.

Englannillaan hän ilmoitti lääkäristä kysyessäni, ettei heillä ole yhteistyölääkäriä Ierapetrassa.

Nyt aloin jo kiukustua. Minä vähät välitän yhteistyölääkäristä, vaan haluan lääkärin 

-ihan minkä tahansa.

Neito tivasi minulta varausnumeroa, jota minulla ei valitettavasti ravintolan pöydässä sattunut olemaan… argh

...onneksi ei ollut kyse kiireellisemmästä asiasta…

Lopulta sain hänet suostuteltua lähettämään minulle osoitteen päivystävälle lääkäriasemalle tekstarina.

Tosin ennen kuin tekstari oli saapunut, olimme jo löytäneet itse saman paikan ja jonotimme lääkärille.

Paikka oli julkinen sairaala, jossa suurin osa teksteistä oli kreikkalaisin aakkosin kreikaksi.

Onneksi täälläkin ihmiset olivat hyvin auttavaisia ja johdattivat meidät kädestä pitäen oikealle ovelle.

Siellä meidät otti vastaan jonkinlainen hoitaja tai sitten nuori lääkäri who knows, joka totesi sormen mikroskooppisen pientä haavaa katsoessaan, että kyllä varmaan joudutaan lähtemään Agios Nikolaokseen, jossa on lastenlääkärin päivystys, kun Ierapetrassa sitä ei kuulemma ole.

Sitten paikalle tuli vanhempi lääkäri, jonka englanti oli äärimmäisen huono. Hän selitti, että lapsi tarvitsee antibiootit, koska hänellä on riski saada kissasta joku tauti, jota hän ei tiennyt englanniksi.

Minä tivasin häneltä rabieksesta, mutta he eivät kumpikaan tunteneet englanninkielista sanaa Rabies...

Lopulta päädyin esittämään vihaista eläintä, jolla valuu kuolaa ja vaahtoa suusta...
 Voitte kuvitella sen näyn mielessänne, siitä ei ole kuvaa...
No performanssini tuotti tulosta ja henkilökunta äkkäsi, mitä yritän kysyä.
Rabiesta ei kuulemma täällä ole.

Mutta se toinen tauti sitten. Tulee kuulemma infektio, joka leviää. Seuraa sepsis.

Pyysin sanomaan taudin latinankielisen nimen, josko itsekin tervedenhuollon ammattilaisena olisin sen tunnistanut, mutta eivät he tienneet taudin kuin kreikaksi…

Sitten otettiinkin Google avuksi ja taudinaiheuttajaksi selvisi Bartonella.

Eli siis kissanraapimatauti.

Siinä googlaillessa kävi ilmi, että lääkäri oli ollut useamman vuoden Helsingissä töissä.

Ei kuulemma osannut enää lainkaan suomea ja silloinkin kuulemma asiat hoidettiin englanniksi.

Jäin arvailemaan, miten ihmeessä se on onnistunut, kun ei hän minun mielestäni osannut sitä englantiakaan.

No mutta selväksi tuli, että antibioottia oli siis lapselle saatava.

Eli siis Agios Nikolaokseen…

...sitten keksin kysyä olisiko kaupungissa kenties ketään yksityistä pediatria, joka voisi asiaa hoitaa.

Kello oli jo paljon, joten lääkäri hiukan epäröi, mutta lupasi, että vastaanotolla on mies, joka voi yrittää soittaa jollekin yksityiselle.

Lääkäri kuljetti meidät henkilökohtaisesti vastaanoton miehen luo ja selitti tilanteen.

Mies alkoi soittaa lääkäreitä läpi.

Yksi vastasi ja lupasi kuulemma ottaa meidät vastaan.

Minut käskettiin puhelimeen selittämään asiain tilaa. Puhelimessa lääkäri sanoi jonkin kreikkalaisen osoitteen, jonne hän tulisi 10 minuutissa.

Onneksi sanoin osoitteen ääneen, koska vastaanoton mies ymmärsi heti, mistä osoitteesta oli kyse ja kirjoitti sen meille paperille ja tilasi taksin.

Lappua näyttämällä taas taksi tiesi minne mennä.

Taksilla matkasimme vain lyhyen matkan.

Taksikuski nousi autosta etsimään oikeaa ovea kanssamme.

Onneksi, sillä vasta kun kuljettaja soitti jonnekin, selvisi, että ovi lääkärin klinikalle oli pimeällä sivukadulla nurkan takana, jonne emme olisi kuuna kullan valkeana muutoin päätyneet.

Taas kerran täytyy todeta, että nämä ihmiset ovat täällä vilpittömän ystävällisiä ja avuliaita.

(Hotellin manageria lukuun ottamatta).

Pian oven eteen kaarsi lääkäri autollaan ja tervehti koko perheen ystävällisesti, 

vaikka kello lähenteli jo yhtätoista lauantai-iltana.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri totesi, että 10 päivän kuuri paikallisantibioottia riittää.

Jos tulee mitään yleisoireita, pitää sitten mennä uudestaan arvioon.

Tästä lääkäri laskutti vaivaisen 40 €, 

vaikka oli tullut kotoaan keskellä lauantai-iltaa katsomaan sormea.

Lääkäri näytti vielä reitin läheiselle ja ainoana auki olevalle apteekille.

Vuolaasti kiitellen jatkoimme matkaamme.

Apteekissa kävi ilmi, että määrätty lääke on loppu koko Kreikasta.

Onneksi lääkäri oli antanut minulle korttinsa, joten kysyin, voisiko apteekkineiti soittaa lääkärille.

Ja soiton avulla vaihdettiin lääke toiseen sopivaan 

ja saatiin heti siveltyä ensimmäinen annos sormeen.

Aikaimoinen seikkailu.

Eläinrakas pienin ei kuitenkaan kuulemma enää tykkää kissoista ja nyt taitavat hotellin kissatkin joutua selviämään ilman pienimmän salakuljettamia läskipaloja ja hellää huolenpitoa.

Kreikka, Kreeta 2018, päivä 5: Chrissi Island

Tänään lähdimme veneretkelle läheiselle asumattomalle Chrissi-saarelle

http://www.chrissi.gr/

Matkaa tehdiin upealla Nautilos-jahdilla.

https://www.nautiloscruises.com/

Sivuilla on valittavana erilaisia reissuja, meidän oli Semi-Private

Kapteenimme työssään

Reissu oli organisoitu tosi hyvin.

Meitä lähti 5 perhettä ja pariskuntaa satamasta jahdin matkaan.

Ryhmä jaettiin kuitenkin kahtia ja osa vietti ensin aikaa Chrissillä ja sitten jahdilla kristallinkirkkaassa poukamassa.

Meidän ryhmämme meni ensin poukamalle.

Meillä käiv tuuri, sillä ryhmäämme kuului meidän perheemme lisäksi ainoastaan ranskalainen pariskunta

Nautilos on todella hieno jahti, jolla oli ihana matkata turkoosissa meressä.

Matka Chrissille ei kestä kuin n. puoli tuntia.

Lähestymme Chrissiä

Jätimme sinne toisen ryhmän ja jatkoimme matkaa saaren toiselle puolelle, pienelle poukamalle, jossa oli kristallinkirkasta vettä.

Matka poukamalle sujui mukavasti kannella lekotellen.

Vesi oli poikkeuksellisen turkoosia ja kirkasta.

Pohjaan näki vaivatta.

Snorklailimme ja uiskentelimme pitkän tovin.

Rohkeimmat päätyivät kokeilemaan uimahyppyjä jahdilta.

Kapteeni ja laivatyttö valmistivat meille maittavan kreetalaisen lounaan.

Ruoka oli oikeasti todella hyvää ja viinikin erinomaista.

Harvoin näillä veneretkillä saa näin hyvää ruokaa ja juomaa!

Jatkuva juomatarjoilu kuului matkan hintaan.

Hyppäsimme taas kannelle ja matka jatkui Chrissille, 

jossa toinen ryhmä odotteli jo poukama- ja ruokavuoroaan

Halutessaan voi jäädä rannalle, jonne laivat jättävät.

Mutta lyhyt kävelymatka puista polkua pitkin, johdattaa Golden Beachille, 

joka on saaren varsinainen uima-ranta

Täällä värit ovat jotenkin kerrassaan upeita: sininen taivas, valkoinen hiekka, turkoosi meri ja harmaanvihreät puut ja pensaat.

Mennessämme rannalla oli melko paljon porukkaa, 

mikä tuntui poukamalla vietetyn ihan rauhan jälkeen erilaiselta.

Meillä oli kuitenkin tuuria, koska saavuimme Chrissille iltapäivällä, sillä ranta alkoi tyhjentyä hyvin pian sinne saavuttuamme.

Miehistömme mukaan poukama taas on iltapäivällä vilkkaampi.

Näin ollen me saimme viettää rauhassa sekä aamu- että iltapäivän.

Turkoosi vesi oli lämmintä.

Pohja oli hiekkaa tai tasaista vanhaa korallipohjaa, jolla oli hyvä talssia.

Viiden aikaan tallustelimme puupolkua takaisin venesatamaan, 

josta nautilos tuli meidät noutamaan kotimatkaa varten.

Ihanan meripäivän jälkeen soitimme Steliokselle,

joka nouti meidät takaisin hotellille.

Meriilma väsyttää, joten päätimme jäädä syömään hotelille.

Illalliselta yli jäänyt liha ja läski pakattiin paperiin ja käytiin tarjoilemassa hotellin kissoille.

Nämä kissat ovat selvästi diginatiiveja, 

sillä innokkaasti ne seurasivat kännykän näytöllä viipottavia digi-hiiriä.

Pieni pyörähdys vielä rannalla ja sitten unten maille.