Malesia, Borneo 2014: 47 sekuntia

(Julkaistu alun perin Vieraana Shanghaissa -blogissani)

Mitä ehtii 47 sekunnissa. Ei paljon mitään? Ehkäpä hörpätä hätäisesti kahvin, käväistä vessassa tai vaihtaa pari lausetta ystävän kanssa.

Siinä ajassa ehti myös pieni kiinalaispoika joutua hukuksiin. Uima-allasalueella, jossa on ihmisiä paljon, muttei kuitenkaan liian täyttä. Uima-allasalueella, jota vahtii koko ajan kolme uima-valvojaa.

Vain noin kymmenen, viidentoista metrin päästä meidän seurueestamme... Vielä lähempänä monta muuta seuruetta...

Olimme lähdössä rannalle, kun näin jonkun tarjoilijoista juoksevan ja huitovan. Kun käänsin katseeni hänen osoittamaan suuntaan, näin noin viisivuotiaan pojan, joka oli juuri nostettu altaasta. Hänen luonaan oli kaksi ihmistä, joista toinen juuri aloitti puhalluselvytystä.

Juoksin paikalle ja huomasin helpotuksekseni, että paikalla oli uima-valvoja, jonka oletin olevan kokenut pelastaja. Kysyin paikalle saapuvilta tarjoilijoilta, että onko lisäapua hälytetty. Myöntävän vastauksen saatuani käännyin poikaan, joka oli täysin eloton. Järkytyksekseni hengenpelastaja ei enää puhaltanut eikä painanut, jolloin huusin, että alkakaa painaa ja laskin tahtia. Onneksi paikalle tuli toinen länsimainen, minua rohkeampi nainen, joka uskalsi työntää hengenpelastajan pois tieltään ja alkoi painella aktiivisemmin lapsen rintakehää minun laskiessani tahtia. Samalla paikalle saapui amerikkalainen päivystyshoitaja, joka otti ohjat käsiinsä.

Pian poika oksensi vettä ja alkoi hengittää ja saimme myös paikalle happea. Hänen isänsä oli jossain vaiheessa saapunut paikalle ja huusi järkyttyneenä. Yritin rauhoitella häntä kiinan ja englannin sekoituksella... Tuntuu, että olin unohtanut kaikki sanat... Haimme pyyhkeitä pojalle, jotta hän pysyisi lämpimänä...

Ambulanssi saapui ja poika vietiin sairaalaan. Myöhemmin meille ilmoitettiin, että hän selvisi ja voi hyvin.

Valvontakamerasta kävi ilmi, että poika oli leikkinyt "portaalla", jossa voi loikoilla vedessä aurinkotuolilla. Hän oli pudonnut siitä syvään veteen ja hengittänyt ilmeisesti heti niin runsaasti vettä, että menetti tajuntansa. Hän oli veden alla 47 sekuntia...

Kysyn nyt uudestaan, mitä ehtii 47 sekunnissa? Lapsi ehtii hukkua, jos häntä ei valvota tarkasti. Aika tuntuu ensin tosi lyhyeltä, mutta seuraapa sekuntiviisaria 47 sekuntia ja mieti, että sen ajan lapsi on veden varassa...

Kuva lapsen elottomista kasvoista ei pyyhkiydy ikinä mielestäni. Toivon, että pikkuhiljaa ne eivät tule eteeni aina, kun laitan silmäni kiinni. 

Samalla nuo kasvot toimivat muistutuksena siitä, että veden äärellä on lasten kanssa oltava todella tarkkana -joka sekunti.

Lomamme aikana J näki kun yksi parivuotias lapsi putosi veteen, mutta silloin pelastaja nosti hänet heti vedestä. Parikymppinen ensi kertaa snorklaava mies päätyi harjoittelemaan syvään veteen. Sukellettuaan kokonaan putkineen päivineen veteen ja vedettyään henkeensä vettä, hänet jouduttiin noukkimaan altaasta. Eräs mies elvytettiin rannalla skootterionnettomuuden seurauksena...

Tuntuu, että käyttäytyminen vesillä on joskus tavattoman holtitonta!

Pitäkää huolta lapsistanne veden äärellä ja muistakaa kerrata elvytysohjeet, jotta hädän tullen uskaltaa toimia.

Malesia, Borneo 2014: Rentoilua ja veneretkeilyä

(Julkaistu alun perin Vieraana Shanghaissa -blogissani)

Saavuimme eilen illalla kotiin ihanan matkan jälkeen. Borneo oli kaunis ja ilmat suosivat meitä ihanasti. Loppulomalla päivitykset tänne blogiin jäivät päivän touhujen jalkoihin, sillä ystäväperheemme Shanghaista saapui seuraksemme loppu loman ajaksi.

Yhdessä nautiskeltiin rentoilusta ja aktiviteeteistä.

Touhua maalla ja merellä.

Sekä hyvästä ruuasta.

Kuvat ovat suosikikseni nousseesta Teppanyaki-ravintolasta.

 

Yhden päivän vietimme merellisissä tunnelmissa, 

kun lähdimme Amazing Borneon kanssa Borneo Reef Worldiin 

tutustumaan merenalaiseen maailmaan.

  

Reef World on iso ponttooni, kuulemma Itä-Aasian suurin, joka on parkkeerattu riutan viereen.

Ponttoonin alla oli ikkuna veteen, josta snorklailua harrastamaton saattoi ihailla riutan elämää.

Eihän siitä toki yhtä hienosti värit näy, kun itse snorklaamalla, mutta se oli mukava F:lle,

jota emme snorklailuharrastuksen aloittamisesta huolimatta vielä laittaneet avoveteen.

Ikkunan edessä oli ikään kuin parvekelaatikoissa koralleja ja kaloja syötettiin myös siinä,

niinpä siinä oli mm. "nemo-kaloja"

Snorklausalue oli rajattu poijuin ja köysin, jolloin lastenkin oli kohtuullisen helppoa snorklailla ilman pelkoa joutumisesta liian matalaan veteen, jossa olisi voinut joutua koralleiden raapimaksi tai osua myrkyllisiin koralleihin.

 

Näimme monenlaisia kaloja, kuten muutaman pallokalan ja hirvittävän myrkyllisen kivikalan, joka onneksi tapansa mukaisesti makoili hiljaa pohjassa. Yksi mureenakin bongattiin. Lisäksi erilaisia keijukaloja, perhokaloja, vuokkokaloja ja välskäreitä eli kaloja kaikissa väreissä. Monia emme tietysti edes tunnistaneet.

Halukkailla oli myös mahdollisuus kokeilla "merikävelyä". 

Siinä kävelijälle istutetaan painava kypärä päähän, johon johdetaan ilmaa. 

.

Meidän porukastamme meren alle lähtivät aikuiset minua lukuun ottamatta sekä J. 

Minä jäin ihan mielelläni lapsenvahdiksi. 

Tykkään kyllä snorklata kovasti, mutta meren alla oleilu ei houkuta... (=pelottaa).

Merikävelijöitä avusti kaksi pinnalla ja kaksi sukeltajaa pinnan alla. 

Sukeltajat antoivat simpukoita, joilla retkue sai syöttää kaloja. 

Kaikki tuntuivat tykkäävän kovasti seikkailusta.

Meillä oli myös mahdollisuus vierailla läheisellä Sapi-saarella.

Kävimme myös siellä snorklaamassa ja kaloja oli todella paljon -vielä.

Ranta oli aivan tupaten täynnä turisteja. Ihmiset seisoivat korallien päällä ja osa oli jopa repinyt niitä.

Rannalla oli myös roskaa.

Kaikki korallit rannan tuntumassa olivat jo kuolleet... 

Onneksi vähän syvemmällä oli vielä jotain eloakin

Ihmispaljouden keskellä haahuili myös valtavia varaaneja.

Retki oli kuitenkin hyvä ja sopiva juuri lapsiperheille, jotka aloittelevat snorklailua.

J ja A ovat aloittaneet snorklailun jo useampi vuosi sitten ja olemme käyneet mm. Punaisella merellä ja Meksikossa avovedessä, mutta silloin piti aina vanhemman uida aivan rinnalla.

Nyt tällä rajatulla alueella oli helpompi antaa lasten tutkia hiukan omin päinkin.

Viimeisenä iltanamme lähdimme vielä pienelle veneretkelle katsomaan auringonlaskua.

 Ajelimme jokea pitkin rauhassa ja katselimme maisemia.

Joella asustaa kalastajayhteisöjä perinteisesti veden päälle rakennetuissa taloissaan.

F piteli tiukasti ystävänsä kädestä kiinni, jottei putoaisi veteen.

Saimme todistaa hauskan näyn, kun kalaparvi hyppeli kovaa vauhtia kohti venettämme.

Vasta juuri ennen venettä parvi kääntyi toiseen suuntaan ja grillattu kala jäi haaveeksi.

Päivä oli ollut täysin pilvetön, mutta illalla taivaalle alkoi nousta pilviä. Oli epävarmaa pääsemmekö näkemään auringonlaskua. Veneemme ohjattiin kuitenkin joen suulle ja niin meren takaa paljastui kaunis auringonlasku.

Aurinko laskee näillä leveyspiireillä uskomatonta vauhtia. 

Kun aurinko koskettaa horisonttia, 

se putoaa hetkessä taivaanrannan taa samalla värjäten taivaan ja pilvet upeaksi.

Auringon laskettua käänsimme veneen nokan kohti jokea ja rantaa ja palasimme hotellille illalliselle.

Sitten olikin vuorossa enää tylsin eli pakkaaminen kotimatkaa varten.

Aamulla jätimme nämä näkymät taaksemme ja suuntasimme kohti Kota Kinabalun kenttää.

Matka Cathay Pacificilla HK:n kautta meni sujuvasti ja illalla saavuimme puhtaaseen kotiin, jossa jääkaapissa odotti tuoreita mansikoita ja vastatehtyä jogurttia. Ayimme oli taas huolehtinut kotimme upeaan kuntoon, jotta paluumme sateeseen Shanghaihin sujuisi mukavasti.

Matkamme päättyi tähän. Laitan kuitenkin vielä yhden matkapäivityksen myöhemmin.

Halusin erottaa tämän ikävän tapauksen muusta matkatarinasta ja jakaa sen teille muistutukseksi siitä, kuin pienestä kaikki on kiinni.